Aamu valkeni täällä etelä-suomessa erittäin sateisen ja synkän oloisena, mutta nyt iltapäivällä aurinko on alkanut taas paistaa..:) Samalla tavalla kuin mun päivä alkoi vähän synkän oloisena, mutta nyt on ehdottomasti kevättä rinnassa, ellei ihan rinnoissakin.
Nellyltä saapui aamulla taas ihania konadin kynsijuttuja postissa. Pari tuntia menikin aamusta kynsiä värkkäillessä, kaikki on nyt erilaisia mun innostumisen ansiosta. Lisäksi tapasin tänään erittäin ihanan ja kivan miehen, käytiin sen kanssa kahvilla ja kemiaa ja kipinää oli kyllä ilmassa. Todella söpöä, kun se lähetti mulle heti treffien jälkeen viestin, että olin tosi kivan oloinen ja että hän odottaa jo innolla seuraavaa tapaamista. Tuli ihan sellainen fiilis, kuin joskus teininä oli ihastusten kanssa.
Mun ihastus alkaa olemaan vähän menneen talven lumia, jotenkin oon kadottanut kiinnostuksen sitä kohtaan, kun ei oikeastaan sillee koskaan puhuta mitenkään hirveesti ja muutenkin on alkanut tuntua, että se käyttää mua vähän hyväkseen. Joten ehkä tästä miehestä, jonka kanssa olin treffeillä, tulee mun seuraava ihastus :) Toivotaan ainakin, sillä ite oon ihan täpinöissä ja halattiinhan me vähäsen, kun erottiin.. Mutta ei mitään enempää kuin halattu. Ehkäpä olen löytänyt mun tulevan aviomieheni, kuka tietää. Ihana söpis se ainakin oli.
Joo, nyt tulee kyllä niin lässyn lässyn tekstiä että huh huh. Blogi on muutenkin vähän näköjään muuttunu enemmän tämmöseks höpöttely paikaksi, kuin laihdutusta varten tehdyks blogiksi. Mutta rakkaus laihduttaa. Tai ainakin ihastuminen.
Illalla pitää kytätä maajussille morsianta, pakko nähdä viiminen jakso, siinä tapahtuu kuulemma jotain jännää.. Joten kiva ilta tiedossa..:)
Alla vielä kuva niin hottiksesta Heath Ledgeristä, mun ensi ihastuksesta ja ensimmäisestä näyttelijästä, jonka kuoleman vuoksi itkin..
perjantai 16. huhtikuuta 2010
torstai 15. huhtikuuta 2010
Ahdistus
Tää viikko on taas mennyt kaikin puolin penkin alle.. Syömiset on olleet vähän niin ja näin ja lisäksi olen tänään käyttänyt koko päivän parin kouluhomman tekemiseen. Huomasin aamulla että parin tehtävän täytyy olla palautettuna tänään klo 18 mennessä ja tuli sitten vähän kiirus, mutta valmista tuli. Ahdistaa vaan niin paljon nuo kaikki kouluhommat ym. Pelkään että tulee kelan kanssa syksyllä hankaluuksia, jos ei ole tarpeeksi opintopisteitä kasassa. Todella hauskaa tulee varmaan olemaan. Muutenkaan en todellakaan haluaisi enää ensi syksynä mennä tuohon kouluun.
Laihduttaminenkin on niin vaikeata ja olo on kuin jokinorsulla koko ajan. Vaatteet kutistuu päivä päivältä. Tosin ruokavalioon on tullut huomattavasti enemmän hedelmiä ym, kun olen noita pirtelöitä tehnyt. Eilen tein pirtelöä, jossa oli 2 omenaa, päärynä, 2 luumua ja jogurttia, tuli vähän turhan paksua ja sosemaista, mutta meni alas silti. Sitten tein myös sellaista, jossa oli ananasta, mandariinia, luumua, funlight hedelmä mehua ja jogurttia, se oli todella hyvää.
Kattelin tossa aikaisemmin treffit pimeessä koneelta ja oli niin sika se yks äijä, kun haukku sen yhden naisen lopussa, että se on liian lihava, näyttää ihan ex-tyttöystävän äidiltä ym. Sääliksi kävi sitä naista. Ihan kaunishan se oli, mutta ehkä semmonen kihara tukka ei pitkänä ole hyvännäköinen kuin Sinkkuelämän Carriella.. Toisenlainen kampaus olisi tehnyt siitä naisesta paljon pidemmän, esimerkiksi suorat hiukset olis ollut tosi nätit tai sitten kiharat lyhyemmät. Mutta siis pointtina oli että se mies oli kyllä kamala.
Jos se mies tulis kadulla vastaan, huutaisin sille taatusti kääpiö ym solvauksia, saispahan kokea miltä tuntuu kun ulkonäköa solvataan. Semmonen pieni käppänä ukko se oli ja luuli 36-vuotiaana vielä saavansa jonkun tolla asenteella..:P Kävi myös mielessä että ihan taatusti kaappihomo se mies, sen verran tuntui jotenkin olevan hukassa ittensä kanssa. Ei seiso, ellei nainen ole anorektisen laiha kuin poika..
Mun mielestä kukin saa olla sen kokoinen ja näköinen kuin haluaa, jos itse tuntee olevansa sopiva ja haluttu.. Tietenkään en puutu tässä nyt siihen, jos ihminen vaarantaa terveytensä lihoamalla lähemmäs 200 kiloiseksi. Mutta sekään ei ole ulkonäkökysymys, vaan terveys kysymys..
Laihduttaminenkin on niin vaikeata ja olo on kuin jokinorsulla koko ajan. Vaatteet kutistuu päivä päivältä. Tosin ruokavalioon on tullut huomattavasti enemmän hedelmiä ym, kun olen noita pirtelöitä tehnyt. Eilen tein pirtelöä, jossa oli 2 omenaa, päärynä, 2 luumua ja jogurttia, tuli vähän turhan paksua ja sosemaista, mutta meni alas silti. Sitten tein myös sellaista, jossa oli ananasta, mandariinia, luumua, funlight hedelmä mehua ja jogurttia, se oli todella hyvää.
Kattelin tossa aikaisemmin treffit pimeessä koneelta ja oli niin sika se yks äijä, kun haukku sen yhden naisen lopussa, että se on liian lihava, näyttää ihan ex-tyttöystävän äidiltä ym. Sääliksi kävi sitä naista. Ihan kaunishan se oli, mutta ehkä semmonen kihara tukka ei pitkänä ole hyvännäköinen kuin Sinkkuelämän Carriella.. Toisenlainen kampaus olisi tehnyt siitä naisesta paljon pidemmän, esimerkiksi suorat hiukset olis ollut tosi nätit tai sitten kiharat lyhyemmät. Mutta siis pointtina oli että se mies oli kyllä kamala.
Jos se mies tulis kadulla vastaan, huutaisin sille taatusti kääpiö ym solvauksia, saispahan kokea miltä tuntuu kun ulkonäköa solvataan. Semmonen pieni käppänä ukko se oli ja luuli 36-vuotiaana vielä saavansa jonkun tolla asenteella..:P Kävi myös mielessä että ihan taatusti kaappihomo se mies, sen verran tuntui jotenkin olevan hukassa ittensä kanssa. Ei seiso, ellei nainen ole anorektisen laiha kuin poika..
Mun mielestä kukin saa olla sen kokoinen ja näköinen kuin haluaa, jos itse tuntee olevansa sopiva ja haluttu.. Tietenkään en puutu tässä nyt siihen, jos ihminen vaarantaa terveytensä lihoamalla lähemmäs 200 kiloiseksi. Mutta sekään ei ole ulkonäkökysymys, vaan terveys kysymys..
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Kynsivillitys ja hyvin alkanut aloitus.
Eilen tulin taas takaisin tänne opiskelupaikkakunnalle. Päivä sujuikin aika hyvin, sillä odottamassa oli nelly.comista tilattuja konadin kynsi juttuja. Yksi kuviolevy, leimasin ja kaavin sekä pari kynsilakkaa, jotka eivät tosin olleet konadin. Tietenkin rupesin niitä heti testailemaan ja tulin siihen tulokseen että tilailen pari levyä lisää, sekä konadin omia leimaamiseen tarkoitettuja lakkoja.
Koska olin niin tohkeissani noista kynsijutuista, ehdin syödä vain yhden nutrilet patukan ennen kuin lähdin ulos kaverimiehen kanssa. No ulkona tulikin käveltyä ja istuskeltua useampi tunti, olin vasta yhdeksän aikoihin kotona. Käytiin tosin yhdessä kivassa salaattibaarissa ja join siellä hedelmä smoothien.. Vaikutti ihan kivalta ja kokeilemisen arvoiselta paikalta, ehkä joskus menen testaamaan kyseisen paikan salaatteja.
Illalla kävin vielä kaupassa ostamassa kaikkia ihania smoothie aineksia: banaania, vesimelonia, omenoita, päärynöitä, luumuja ja mandariineja sekä luonnonjogurttia sekä vaniljajogurttia.
Ihastuskin kävi illalla vielä moikkaamassa, joten smoothien ja patukan lisäksi söin vain pari karkkia ja pienen palan pahaa täytettyä patonkia.. En tykännyt, joten eipähän kalorit paukkuneet.
Tänään sitten testailin tuota tehosekoitinta, laitoin pirtelöön palan vesimelonia, omenan ja banaanin sekä vaniljajogurttia. Tosin kaikki maistui vain banaanilta, joten huomenna en varmasti tuota banaania laita tuohon pirtelöön. Todella täyttävää tuollainen pirtelö, olen lähinnä sitä tänään litkinyt ja syönyt pikkasen omatehtyä pitsaa. Maha ollut koko päivän täysi. Voipi olla että rupean noita pirtelöitä ryystämään oikein urakalla.
Tällä hetkellä on todella hvyä fiilis, tilailin kaikkia kivoja kynsijuttuja ja oikeasti laittelen kynsiä koko ajan, onpahan jotain tekemistä, ettei tarvitse koko aikaa syödä jotain.. Aika menee kivasti nyhrätessä. Huomenna varmaan taas kaverimiehen kanssa ulkoilemaan. Tosin allergia oireet ovat olleet todella kurjat. Tänään oli pakko hakea silmätippoja apteekista, kun tuntui että silmät kuivuu päähän..
Lisäksi mulla on ens viikolla työhaastattelu tarjoustaloon, saas nähä että pääsisinkö sinne kesäksi. Voisi olla mukavaa, jos olisi tietty tuntimäärä viikossa ja saisi sen tietyn määrän rahaa sitten kesästä. Olisi vähemmän rahahuolia syksyllä taas.
Koska olin niin tohkeissani noista kynsijutuista, ehdin syödä vain yhden nutrilet patukan ennen kuin lähdin ulos kaverimiehen kanssa. No ulkona tulikin käveltyä ja istuskeltua useampi tunti, olin vasta yhdeksän aikoihin kotona. Käytiin tosin yhdessä kivassa salaattibaarissa ja join siellä hedelmä smoothien.. Vaikutti ihan kivalta ja kokeilemisen arvoiselta paikalta, ehkä joskus menen testaamaan kyseisen paikan salaatteja.
Illalla kävin vielä kaupassa ostamassa kaikkia ihania smoothie aineksia: banaania, vesimelonia, omenoita, päärynöitä, luumuja ja mandariineja sekä luonnonjogurttia sekä vaniljajogurttia.
Ihastuskin kävi illalla vielä moikkaamassa, joten smoothien ja patukan lisäksi söin vain pari karkkia ja pienen palan pahaa täytettyä patonkia.. En tykännyt, joten eipähän kalorit paukkuneet.
Tänään sitten testailin tuota tehosekoitinta, laitoin pirtelöön palan vesimelonia, omenan ja banaanin sekä vaniljajogurttia. Tosin kaikki maistui vain banaanilta, joten huomenna en varmasti tuota banaania laita tuohon pirtelöön. Todella täyttävää tuollainen pirtelö, olen lähinnä sitä tänään litkinyt ja syönyt pikkasen omatehtyä pitsaa. Maha ollut koko päivän täysi. Voipi olla että rupean noita pirtelöitä ryystämään oikein urakalla.
Tällä hetkellä on todella hvyä fiilis, tilailin kaikkia kivoja kynsijuttuja ja oikeasti laittelen kynsiä koko ajan, onpahan jotain tekemistä, ettei tarvitse koko aikaa syödä jotain.. Aika menee kivasti nyhrätessä. Huomenna varmaan taas kaverimiehen kanssa ulkoilemaan. Tosin allergia oireet ovat olleet todella kurjat. Tänään oli pakko hakea silmätippoja apteekista, kun tuntui että silmät kuivuu päähän..
Lisäksi mulla on ens viikolla työhaastattelu tarjoustaloon, saas nähä että pääsisinkö sinne kesäksi. Voisi olla mukavaa, jos olisi tietty tuntimäärä viikossa ja saisi sen tietyn määrän rahaa sitten kesästä. Olisi vähemmän rahahuolia syksyllä taas.
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Mäkkärisunnuntai
Käytiin sitten tänään poikaystävän kanssa mäkkärissä. Söin McFeast aterian ja hyvää oli. Nyt on tosin otenkin ällöttävän turvonnut ja tuntuu että jenkkakahvat on paisuu päivä päivältä ja muutenkaan ei tunnu sen hetken nautinnon arvoselta toi mässäily.
Huomenna pitäs taas lähteä opiskelupaikkakunnalle ja käydä kaupassa ostamassa kaikkia kivoja smoothie aineksia. Laihuus ja kesä here I come.
Ihastus laitto tänään jotain ihan ihmeen viestejä, että en varmaan halua enää tavata häntä sitten, kun tää juttu ei enää kiehdo ym. Muutenkin aika rankkaa ja ehkä vähän itsesäälissä rypevää viestiä sieltä tuli.. En sitten oikeen tiedä, että oliko se jotain vihjailua, että tää juttu kannattais lopettaa heti alkuunsa vai että ehkä ois mahiksia johonkin enempäänkin. Kuka noista miehistä tietää. Tietenkin se on varmaan rankkaa, kun se tietää että seurustelen ja en oo sillee saatavilla ainakaan heti.
Huomenna meen "treffeille" yhen kaverimiehen kanssa, suunniteltiin että mennään kävelylle, jos on hyvä keli, kun muuten menee koko ihana kevät hukkaan kotona möllöttäessä. Oikeastaan kaipaan jo kämpille, mutsista ei meinaa pahemmin oo ollu seuraa tänään, kun se oli ulkona juhlimassa ja se on maannu koko päivän krapulassa. Ja sitten se taitaa välillä ottaa vähän tasottavaa, tai se luulee ettei kukaan huomaa, mutta vaikee sitä on olla huomaamattakaan.
Mutt sellaista tällä erää, jos sais vaikka huomenna alotettua tän projektin.
Huomenna pitäs taas lähteä opiskelupaikkakunnalle ja käydä kaupassa ostamassa kaikkia kivoja smoothie aineksia. Laihuus ja kesä here I come.
Ihastus laitto tänään jotain ihan ihmeen viestejä, että en varmaan halua enää tavata häntä sitten, kun tää juttu ei enää kiehdo ym. Muutenkin aika rankkaa ja ehkä vähän itsesäälissä rypevää viestiä sieltä tuli.. En sitten oikeen tiedä, että oliko se jotain vihjailua, että tää juttu kannattais lopettaa heti alkuunsa vai että ehkä ois mahiksia johonkin enempäänkin. Kuka noista miehistä tietää. Tietenkin se on varmaan rankkaa, kun se tietää että seurustelen ja en oo sillee saatavilla ainakaan heti.
Huomenna meen "treffeille" yhen kaverimiehen kanssa, suunniteltiin että mennään kävelylle, jos on hyvä keli, kun muuten menee koko ihana kevät hukkaan kotona möllöttäessä. Oikeastaan kaipaan jo kämpille, mutsista ei meinaa pahemmin oo ollu seuraa tänään, kun se oli ulkona juhlimassa ja se on maannu koko päivän krapulassa. Ja sitten se taitaa välillä ottaa vähän tasottavaa, tai se luulee ettei kukaan huomaa, mutta vaikee sitä on olla huomaamattakaan.
Mutt sellaista tällä erää, jos sais vaikka huomenna alotettua tän projektin.
lauantai 10. huhtikuuta 2010
Synttärilahja
Jee, tänään yks mun pitkä aikaisista haaveista toteutui ja sain poikaystävältä lahjaksi tollaisen tehosekoittimen.. Tuskin maltan odottaa että pääsen sitä kämpille testailemaan, kun olen nyt siis mutsin luona taas viikonlopun vietossa. Etsiskelen netistä kaikkia hyviä smoothie/pirtelö/fruitie ohjeita ja olen ihan täpinöissäni. Nyt voin tehdä kaikkia ihania raikkaita juomia itelleni ja koittaa noudattaa tuota max 800 kcal/pvä diettiä.
Kävin tänään aamulla puntarilla ja se näytti 86,8. Pikkaisen on tullut lisää ja varmasti osa on turvoitustakin, mutta jostain se on aloitettava tämä laihdutus projekti. Olisi ihanaa kun voisi ostella kaikkia kivoja vaatteita ja käyttää joitain liian pieneksi menneitä vaatteita, jotka tällä hetkellä vain koristavat komeron hyllyjä. Aika radikaalilta tuntuu 20 kg tiputus, mutta olen tuohon sivupalkkiin tenyt tuollaisen tavoite taulukon, johon voin pistää rastin aina kun 2,5 kiloa on taas tippunut.
Luulenpa että tuosta tehosekoittimesta tulee uusi paras ystäväni. Sen verran kauan olen siitä haaveillut. Omassa kodissa on se hyvä puoli, että sinne voi hommailla kaikkia kivoja kodinkoneita, joita mutsi ei koskaan olisi antanut hommata.
Maajussille morsiammessa sitten Tea valitsikin Jukan. Mielestäni ei sinäänsä yllätys, sillä Arto tuntui jo heti alkuun vähän oudolta ja liian hyvältä ollakseen totta. Mielestäni Teasta ja Jukasta tulisi muutenkin näyttävämpi pari ja ehkä se on hyvä, että heistä on tullut ystäviä ennen ihastumista, jotta mahdollinen suhde saa kehittyä rauhassa.
Poikaystävälle en saanut taas sanottua yhtään mitään siitä, mitä ajattelen. Toisaalta tällä hetkellä tuntuu jotenkin niin turhalta sanoa mitään, kun ei isompia riitoja tms. ole. Mutta tietenkin olisi reilumpaa sanoa toiselle mitä oikeasti tuntee.
Taidampa tästä ruveta miettimään ostoslistaa maanantaille, että pääsen testailemaan mun uutta ihanaa tehosekoitinta.
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Perjantai
Taas se on perjantai. Tulee varmaan yhtä pitkä perjantai kuin viime perjantaikin. Eilen juttelin 12 h yhden kivan tutun miehen kanssa.. Se ei tosi oo mikään ihastus ainakaan vielä, vaan ollaan ihan kavereita. Jotenkin vaan yhtäkkiä sitä juttua riitti ja puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä neljään asti aamuyöllä.. Vähän tuli taas kukuttua yömyöhään.
Juteltiin aika paljon tästä mun tilanteesta mun poikaystävän kanssa ja että miten uskaltaisin sanoa sille, etten ole enää tyytyväinen. Niin etten kuitenkaan loukkais ketään. Pelkäänpä vaan että poikaystävä ei aavista mitään ja luulee kaiken olevan hyvin, juuri viime viikolla se jotain puhu yhteenmuutostakin ym.. Tosi vaikeeta kertoa sellaselle ihmiselle, joka ei aavista mitään, että en enää rakasta sitä.
Vähän tekisi mieli hakea jotain herkkuja kaupasta, mutta koitan sinnitellä ja syödä ekaksi ainakin jotain kunnollista, ei siitäkään mitään tuu, jos jatkuvasti mättää napaansa kaikkea epätereveellistä roskaa.. Kohta olen oikeasti semmonen rantautunut valas.. Miks en voi saada sekä laihuutta että herkkuja..
Juteltiin aika paljon tästä mun tilanteesta mun poikaystävän kanssa ja että miten uskaltaisin sanoa sille, etten ole enää tyytyväinen. Niin etten kuitenkaan loukkais ketään. Pelkäänpä vaan että poikaystävä ei aavista mitään ja luulee kaiken olevan hyvin, juuri viime viikolla se jotain puhu yhteenmuutostakin ym.. Tosi vaikeeta kertoa sellaselle ihmiselle, joka ei aavista mitään, että en enää rakasta sitä.
Vähän tekisi mieli hakea jotain herkkuja kaupasta, mutta koitan sinnitellä ja syödä ekaksi ainakin jotain kunnollista, ei siitäkään mitään tuu, jos jatkuvasti mättää napaansa kaikkea epätereveellistä roskaa.. Kohta olen oikeasti semmonen rantautunut valas.. Miks en voi saada sekä laihuutta että herkkuja..
torstai 8. huhtikuuta 2010
DiipaDaapaa
Tänään on flunssa ja allergia oireet helpottaneet huomattavasti, ehkä ens viikolla viimeistään pystyn aloittamaan kunnolla syömisten vahtaamisen ja lenkkeilyn..
Näin viimeyönä taas unta, josta en olisi halunnut herätä. Unessa olin äitini kanssa pienessä baarissa, jonka omisti maajussille morsian ohjelman Jukka. Jukka oli siinä unessa äitini tuttuja ja kun meninin sinne baariin, Jukka ja äiti juttelivat jostain. Jukalla ja mulla alkoikin hirveä silmäpeli ja flirttailu heti kun saavuin paikalle koko unen ajan oli semmoinen jännittyny ilmapiiri mun ja Jukan välillä, koska äiti ei saanut tietää mitään. Sitten siinä unessa äiti lähti vessaan ja jäin Jukan kanssa kahdestaan, jolloin se pyysi nopeasti mun puhelinnumeron ja kirjoittaessani mun numeroa Jukan kännykkään huomasin että siellä oli vaikka kuinka paljon muiden naisten yhteystietoja. Jukka sitten selitteli että ne ei oo mitään ja että jos mä lähden hänen kanssaan ulos, niin mä oon hänelle kaikki.
Ehkei kovin kummoiseltakaan tuo uni kuulosta, mutta silti toivoin että se olisi ollut totta.. Oikeessa elämässä Jukka on ehkä vähän vanha mulle, mutta unissa mikä vain voi olla totta ja kaikista parasta siinä unessa oli se kutkuttava jännitys ja ilmapiiri.
Tänään olen syönyt vähän itsetehtyä pitsaa ja juonut teetä.. Nyt katselen Janice Dickinsonin mallitoimistoa.. Piti vain kirjaita toi uni ylös, ennen kuin unohdan sen. Näin myö jotain unta Michael Monroesta, mutten muista enää mitä.. Harmi..
Näin viimeyönä taas unta, josta en olisi halunnut herätä. Unessa olin äitini kanssa pienessä baarissa, jonka omisti maajussille morsian ohjelman Jukka. Jukka oli siinä unessa äitini tuttuja ja kun meninin sinne baariin, Jukka ja äiti juttelivat jostain. Jukalla ja mulla alkoikin hirveä silmäpeli ja flirttailu heti kun saavuin paikalle koko unen ajan oli semmoinen jännittyny ilmapiiri mun ja Jukan välillä, koska äiti ei saanut tietää mitään. Sitten siinä unessa äiti lähti vessaan ja jäin Jukan kanssa kahdestaan, jolloin se pyysi nopeasti mun puhelinnumeron ja kirjoittaessani mun numeroa Jukan kännykkään huomasin että siellä oli vaikka kuinka paljon muiden naisten yhteystietoja. Jukka sitten selitteli että ne ei oo mitään ja että jos mä lähden hänen kanssaan ulos, niin mä oon hänelle kaikki.
Ehkei kovin kummoiseltakaan tuo uni kuulosta, mutta silti toivoin että se olisi ollut totta.. Oikeessa elämässä Jukka on ehkä vähän vanha mulle, mutta unissa mikä vain voi olla totta ja kaikista parasta siinä unessa oli se kutkuttava jännitys ja ilmapiiri.
Tänään olen syönyt vähän itsetehtyä pitsaa ja juonut teetä.. Nyt katselen Janice Dickinsonin mallitoimistoa.. Piti vain kirjaita toi uni ylös, ennen kuin unohdan sen. Näin myö jotain unta Michael Monroesta, mutten muista enää mitä.. Harmi..
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Flunssa
Oon tänäänkin ollut tosi nuhanen ja muutenkin ollut tosi vetämätön olo.. En ole tehnyt oikeastaan mitään järkevää tänään, löhöillyt vaan sohvalla ja surffaillut netissä.. Huomenna pitäis kouluun yrittää, kun ois yks enkun esitelmä ja sitten pitäis mennä suuntautumisvaihto infoon..
Eilen kävi kyllä niin outo tapaus taas.. Noin kahdeksalta oven takaa rapusta kuulu semmonen outo mätkähdys ja hetken päästä kuulin juttelua sieltä. Menin sitten ovisilmästä ja oven takaa kuuntelemaan että mitä siellä tapahtuu.. No naapurin mamman aikuinen poika oli ihan tuhannen kännissä kaatunut just mun oven eteen ja sitten se ei päässy siitä ylös. Se haukku ja kiros sille äidilleen että miks sää mut tähän kaadoit ym.. No se äiti sitten vaan sano, että nyt hän kyllä soittaa poliisit josset pääse siitä ylös. Poliisit sitten tuli ja ihmettelen kyllä, miten jollain voi olla niin pitkä pinna tollasten känniläisten kanssa. Siinä ne tyynen rauhallisesti sano sille, että noustaas ylös sieltä ja veivät sen kotiin..
Oon joskus ennenkin ihmetelly että kuka tuolla naapurissa mesoo öisin, kiroilee ja juttelee koko ajan. Se on ilmeisesti toi äijä, siinä kun se puhu poliisien kanssa selvis että se on ilmeisesti ollu paikallisessa mielisairaalassakin välillä vähän latailemassa akkuja. Otan kyllä niin varmasti yhteyttä isännöitsijään, jos toi öykkäröinti jatkuu niin että tarvii poliisit taas kutsua joku kerta.
Pikkasen olen muuten sortunut herkutteluun kun olen ollut kipeenä, mutta heti kun alkaa olo kohentua niin kiinnitän taas syömisiin enemmän huomiota.. Tuntuu että tää alotus on ollut jotenkin ihan supervaikeeta nytten. Ei auta kyllä muukaan kuin herkuttelun lopettaminen, jos haluaa laihtua.
Eilen kävi kyllä niin outo tapaus taas.. Noin kahdeksalta oven takaa rapusta kuulu semmonen outo mätkähdys ja hetken päästä kuulin juttelua sieltä. Menin sitten ovisilmästä ja oven takaa kuuntelemaan että mitä siellä tapahtuu.. No naapurin mamman aikuinen poika oli ihan tuhannen kännissä kaatunut just mun oven eteen ja sitten se ei päässy siitä ylös. Se haukku ja kiros sille äidilleen että miks sää mut tähän kaadoit ym.. No se äiti sitten vaan sano, että nyt hän kyllä soittaa poliisit josset pääse siitä ylös. Poliisit sitten tuli ja ihmettelen kyllä, miten jollain voi olla niin pitkä pinna tollasten känniläisten kanssa. Siinä ne tyynen rauhallisesti sano sille, että noustaas ylös sieltä ja veivät sen kotiin..
Oon joskus ennenkin ihmetelly että kuka tuolla naapurissa mesoo öisin, kiroilee ja juttelee koko ajan. Se on ilmeisesti toi äijä, siinä kun se puhu poliisien kanssa selvis että se on ilmeisesti ollu paikallisessa mielisairaalassakin välillä vähän latailemassa akkuja. Otan kyllä niin varmasti yhteyttä isännöitsijään, jos toi öykkäröinti jatkuu niin että tarvii poliisit taas kutsua joku kerta.
Pikkasen olen muuten sortunut herkutteluun kun olen ollut kipeenä, mutta heti kun alkaa olo kohentua niin kiinnitän taas syömisiin enemmän huomiota.. Tuntuu että tää alotus on ollut jotenkin ihan supervaikeeta nytten. Ei auta kyllä muukaan kuin herkuttelun lopettaminen, jos haluaa laihtua.
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Täällä taas..
Parin päivän tauko tulikin nyt sitten blogin kirjoittamisesta.. Töissä oli tosi rankkaa, sai juosta kokoajan pää kolmantena jalkana, kun asiakkaita riitti jonoksi asti. Huvitti eilen kun ihmiset valitti kun ei ole enää hirveästi pääsiäiskukkia (tetejä) jäljellä.. Varmaan kannattaakin odottaa sinne 2.pääsiäispäivään asti pääsiäiskukkien ostossa, kun pääsiäinen on jo melkein ohi..
Sitten Sunnuntaina oli tullut työpaikan kellariin vähän vettä, kun koko kaupunki melkein tulvi. Työkaverilla oli joku sen säätö mukana töissä, ne ei seurustele, mutta silti ovat kuulemma vähän enemmän kuin kavereita. Syy sille miksi he eivät seurustele on kuulemma se, etteivät he halua ettää kumpaakaan sattuu. Sanoin sitten suoraan työkaverille, ettei ne tunteet kato että seurusteleeko vai ei, silti voi satuttaa ittensä. No ihan mukavan olonen äijä se oli ja kova juttelemaan, oikeastaan oli ihan hauskaa että oli jotain piristystä töissä. Tunnustin jopa niille, että mulla on tämmönen ihastus tällä hetkellä. Aika ymmärtäväinen mun työkaveri (ja ollaan muutenkin kavereita siis) oli ja totes, että mun täytyis kyllä todella harkita mun poikaystävän jättämistä, ettei tässäkään mitään järkeä oo..
Oon samaa mieltä, mutta jotenkin niin vaikea jättää mun poikaystävää, kun en oo koskaan ketään jättäny ja pelkään että se sitten saattaa suutuksissaan tehä jotain tyhmää kuten levitellä musta jotain juttuja tms.. Vaikeeta.
Syömisistä sen verran, että tänään en sitten vielä aloittanutkaan nutrausta, koska olen jossain ihmeen nuhassa. Yöllä oli nenä ihan tukossa ja nukuin todella huonosti. Nytkin on semmonen heikko ja epämääräinen olo, ei jaksais mitään tehdä, eikä keskittyä mihinkään. Epäilen että mulla alkaa olemaan siitepölyallergian oireita, kun töissä oli koivun oksia kimppujen koristeluun ja taidan olla juuri koivulle allerginen.
Joten huomenna yritän paremmalla menestyksellä keventää ja käydä jopa sillä vaa'allakin, kun tänään unhohdin. Torstaina mennään varmaan kavein kanssa syömään johonkin mun synttäreiden kunniaksi, jotka on siis tänään. 22-vuotta tuli täyteen, ei ole paha ikä nyt, mutta vuoden päästä olen jo 23 ja se tuntuu jo todella paljolta. No silloin olen todennäköisesti vähän hoikempi kuin nyt.
Tilasin itselleni kannustukseksi nelly.comista itselleni semmosia konadin kynsileimasimia, joilla voi tehdä hienoja kuvioita kynsiin.. En ole ennen kokeillut, mutta mulla on luonnosta tosi pitkät kynnet ja muutenkin semmoset tekokynsien malliset, joten ajattelin että ois kiva laittaa ne tosi hienoon kuntoon, olis ainakin joku ylpeyden aihe.
En muuten tiedä onko ihastus enää ihastus, tuntuu että tunteet häntä kohtaan ovat saattaneet jotenkin laimeta.. Nähtiin taas eilen, hän oli mun luona käymässä, koska se pelkää sitä mitä hänen naapurit ajattelee siitä, että nähdään aina välillä pari tuntia kerralla.. Jotenkin vähän loukkaavaa, vaikka tietenkin on ihan hyvä pitää matalaa profiilia, mutta silti vähän tyhmää. Ehkä se onkin vähän erilainen ihminen kuin olin luullut.
Lupailin tossa kukkakaupan pomolle, että menen sinne toukokuussa kun on paljon hommia töihin. Tekee ihan hyvää ehkä mennä sinne, vaikka raskasta se tuleekin olemaan tehdä pitkää päivää. Saa rahaa ja voi sitten ostaa kaikkia kivoja vaatteita kun on vähän laihtunut. Tosin pelkään että laihdutus menee plörinäks töiden takia, koska tuolla ei ehdi syödä säännöllisesti ja voi olla että tulee pitkän päivän jälkeen sorruttua liiaks herkkuihin. Muutenkin sesonkeina on töissä tarjolla aina jotain tosi epäterveellisiä herkkuja kuten pitsaa ym.. No ehkä koitan tehdä hyvät eväät itselle ja syödä noita nutrilet juttuja töissäkin. Saa nähdä.
Sekin, että pääsee pois täältä opiskelupaikkakunnalta ja ihastuksen kanssa samalta paikkakunnalta saattaa tehdä hyvää. Saa mietintä aikaa, että mikä tää meidän juttu on ja siellä entisellä kotipaikkakunnalla on muutenkin enemmän tekemistä ja tuttuja aina. Suunniteltiin jo, että mennään tekemään baarikierros työkaverin kanssa sitten kun meen taas sinne.. Jee, tulee varmaan kivaa.
Lopussa kuva ihanasta Mr.Bigistä.. Katselen välillä sinkkuelämää ihan hänen takiaan, ihana pilke silmäkulmassa Mr.Bigillä aina.. Täytyykin tossa illan kuluksi katsella muutama jakso taas ajankuluksi.
Sitten Sunnuntaina oli tullut työpaikan kellariin vähän vettä, kun koko kaupunki melkein tulvi. Työkaverilla oli joku sen säätö mukana töissä, ne ei seurustele, mutta silti ovat kuulemma vähän enemmän kuin kavereita. Syy sille miksi he eivät seurustele on kuulemma se, etteivät he halua ettää kumpaakaan sattuu. Sanoin sitten suoraan työkaverille, ettei ne tunteet kato että seurusteleeko vai ei, silti voi satuttaa ittensä. No ihan mukavan olonen äijä se oli ja kova juttelemaan, oikeastaan oli ihan hauskaa että oli jotain piristystä töissä. Tunnustin jopa niille, että mulla on tämmönen ihastus tällä hetkellä. Aika ymmärtäväinen mun työkaveri (ja ollaan muutenkin kavereita siis) oli ja totes, että mun täytyis kyllä todella harkita mun poikaystävän jättämistä, ettei tässäkään mitään järkeä oo..
Oon samaa mieltä, mutta jotenkin niin vaikea jättää mun poikaystävää, kun en oo koskaan ketään jättäny ja pelkään että se sitten saattaa suutuksissaan tehä jotain tyhmää kuten levitellä musta jotain juttuja tms.. Vaikeeta.
Syömisistä sen verran, että tänään en sitten vielä aloittanutkaan nutrausta, koska olen jossain ihmeen nuhassa. Yöllä oli nenä ihan tukossa ja nukuin todella huonosti. Nytkin on semmonen heikko ja epämääräinen olo, ei jaksais mitään tehdä, eikä keskittyä mihinkään. Epäilen että mulla alkaa olemaan siitepölyallergian oireita, kun töissä oli koivun oksia kimppujen koristeluun ja taidan olla juuri koivulle allerginen.
Joten huomenna yritän paremmalla menestyksellä keventää ja käydä jopa sillä vaa'allakin, kun tänään unhohdin. Torstaina mennään varmaan kavein kanssa syömään johonkin mun synttäreiden kunniaksi, jotka on siis tänään. 22-vuotta tuli täyteen, ei ole paha ikä nyt, mutta vuoden päästä olen jo 23 ja se tuntuu jo todella paljolta. No silloin olen todennäköisesti vähän hoikempi kuin nyt.
Tilasin itselleni kannustukseksi nelly.comista itselleni semmosia konadin kynsileimasimia, joilla voi tehdä hienoja kuvioita kynsiin.. En ole ennen kokeillut, mutta mulla on luonnosta tosi pitkät kynnet ja muutenkin semmoset tekokynsien malliset, joten ajattelin että ois kiva laittaa ne tosi hienoon kuntoon, olis ainakin joku ylpeyden aihe.
En muuten tiedä onko ihastus enää ihastus, tuntuu että tunteet häntä kohtaan ovat saattaneet jotenkin laimeta.. Nähtiin taas eilen, hän oli mun luona käymässä, koska se pelkää sitä mitä hänen naapurit ajattelee siitä, että nähdään aina välillä pari tuntia kerralla.. Jotenkin vähän loukkaavaa, vaikka tietenkin on ihan hyvä pitää matalaa profiilia, mutta silti vähän tyhmää. Ehkä se onkin vähän erilainen ihminen kuin olin luullut.
Lupailin tossa kukkakaupan pomolle, että menen sinne toukokuussa kun on paljon hommia töihin. Tekee ihan hyvää ehkä mennä sinne, vaikka raskasta se tuleekin olemaan tehdä pitkää päivää. Saa rahaa ja voi sitten ostaa kaikkia kivoja vaatteita kun on vähän laihtunut. Tosin pelkään että laihdutus menee plörinäks töiden takia, koska tuolla ei ehdi syödä säännöllisesti ja voi olla että tulee pitkän päivän jälkeen sorruttua liiaks herkkuihin. Muutenkin sesonkeina on töissä tarjolla aina jotain tosi epäterveellisiä herkkuja kuten pitsaa ym.. No ehkä koitan tehdä hyvät eväät itselle ja syödä noita nutrilet juttuja töissäkin. Saa nähdä.
Sekin, että pääsee pois täältä opiskelupaikkakunnalta ja ihastuksen kanssa samalta paikkakunnalta saattaa tehdä hyvää. Saa mietintä aikaa, että mikä tää meidän juttu on ja siellä entisellä kotipaikkakunnalla on muutenkin enemmän tekemistä ja tuttuja aina. Suunniteltiin jo, että mennään tekemään baarikierros työkaverin kanssa sitten kun meen taas sinne.. Jee, tulee varmaan kivaa.
Lopussa kuva ihanasta Mr.Bigistä.. Katselen välillä sinkkuelämää ihan hänen takiaan, ihana pilke silmäkulmassa Mr.Bigillä aina.. Täytyykin tossa illan kuluksi katsella muutama jakso taas ajankuluksi.
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Väsymys..
Söin äsken oikein kunnolla kaikkea hyvää ruokaa, mitä äiti oli laittanut pääsiäisen kunniaks.. Fetasalaattia, patonkia, kinkkusalaattia, tuorejuustoa ja keksejä, kananmunan ja 2 yllätysmunaa.. Nyt on todella väsynyt ja tyytyväinen olo, en syönyt kuin vähän kaikkea mutta tietenkin noin monesta ruokalajista tulee vähästäkin määrästä maha täyteen.. Nyt voi sitten taas ens viikolla hyvillä mielillä jatkaa diettiä.. Tänään olen muuten syönyt pari kalamurekepihiviä, muusia ja vähän sipsejä poikaystävän luona.. Kalorit paukkuu tänään, mutta en jaksa potea huonoa omaatuntoa, koska se vaan pahentaa yleensä tilannetta..
Tänään oli myös hyvä päivä sikäli, että heräsin heti kahdeksalta, käytiin mutsin kanssa kaupassa ja katsomassa mun mummoa sairaalassa. Oli mukavaa kun mummo oli vähän pirteemmän oloinen kuin vähän aikaa sitten.. Mummo on jo yli 80, mutta pää hänellä pelaa, 5 kk hän on nyt ollut sairaalassa kaaduttuaan pahasti ja murrettuaan lonkkansa.. Ei kivaa.. Ollaan jo vähän aikaa sitten oltu valmiita siihen että lähtö on varmaan lähellä. Mutta nyt näytii että ehkä hän vielä pääsee kotiinkin joskus..:)
Nyt ei jaksa enempää rustailla, väsyttää ja huomenna on työpäivä.. Päivittelen sitten blogia paremmin huomenna.
Tänään oli myös hyvä päivä sikäli, että heräsin heti kahdeksalta, käytiin mutsin kanssa kaupassa ja katsomassa mun mummoa sairaalassa. Oli mukavaa kun mummo oli vähän pirteemmän oloinen kuin vähän aikaa sitten.. Mummo on jo yli 80, mutta pää hänellä pelaa, 5 kk hän on nyt ollut sairaalassa kaaduttuaan pahasti ja murrettuaan lonkkansa.. Ei kivaa.. Ollaan jo vähän aikaa sitten oltu valmiita siihen että lähtö on varmaan lähellä. Mutta nyt näytii että ehkä hän vielä pääsee kotiinkin joskus..:)
Nyt ei jaksa enempää rustailla, väsyttää ja huomenna on työpäivä.. Päivittelen sitten blogia paremmin huomenna.
perjantai 2. huhtikuuta 2010
Pitkä perjantai, vaiko pitkäperjantai
Varoitan jo etukäteen, että tästä tulee varmaan ihan super pitkä postaus. Päivä on tuntunut erittäin pitkältä ja mitään mielenkiintoista ei tänään ole tapahtunut. Tossa yläpuolella on Greyn Anatomian Addisonin kuva, eli näyttelijä Kate Walsh. Jos saisin valita, kuka nainen olisin yhden päivän, olisin varmasti hän.
Syönyt olen tänään 3 sellaista pientä suklaamunaa, joita voi ostaa kaupasta pussissa, makaroonilaatikkoa lautasellisen, yhden puolikkaan sämpylän sekä kinkkujuusto piirakkaa palasen. Nyt koitan sinnitellä loppupäivän niin etten syö mitään enää tänään. Huomenna mennään heti aamusta äidin kanssa kauppaan ostamaan kaikkia herkkuja huomis illaksi, kun juhlitaan silloin pääsiäistä. Tiedossa on varmaan kananmunia, fetasalaattia, patonkia ja yllätysmunia. Ei siis mitään kovin erikoista, mutta kattaus ja tunnelma on tuossa suurin idea. Pikkuveljeni menee varmaan kavereidensa kanssa baariin, joten hän ei varmasti osallistu.
Mun ja mutsin lisäksi syömään tulee varmaan mun isäpuoleni, joka tänään sano että vois ostaa mulle isommat kevät farkut synttärilahjaks.. Olipas taas kivasti sanottu, mutta se nyt päästelee suustaan aina kaikenlaista, enkä jaksa enää kauhean vakavasti ottaa sitä.
Jännää, että odotan jo nyt, että pääsisin takaisin opiskelijakämpille ja sais alotettua ton nutrilet kuurin nopeesti. Pääsiäisenä on niin hirmu tylsää eikä ole mitään tekemistä. Varsinkin kun kaikki tavarat on käytännössä siellä kämpillä. Niin ei oikeen voi mitään kiinnostavaa puuhaillakkaan.
Miesasioihin palatakseni taas jälleen kerran, vituttaa kun poikaystävä on tänäänkin töissä. Se siis asuu tällä samalla paikkakunnalla kuin mutsi ja yleensä nähdään silloin kun olen täällä käymässä. Toisaalta on helpottavaa ettei sitä tarvitse nähdä, sillä olen aika vaivaantunut nykyään hänen seurassaan, enkä oikein tiedä miten olisi. Tää ihastus on ehkä ihan himpun verran haalistunut, olen nopea ihastumaan ja yhtä helposti se sitten haalenee. Tosin odotan että hän ottaisi minuun taas yhteyttä, mutta enää en ole kuin kuumilla hiilillä odottamassa sitä yhteydenottoa.
Vähän jäi vaivaamaan viimeksi kun ihastus rupesti pohtimaan sitä, että mitäköhän naapurit ajattelee, kun käyn siellä aina pari tuntia (joskus kauemmin) kerralla. Sanoin sille suoraan, että voi olla että ne luulee, että mä olen joku huora tms, kun käyn aina melkein joka perjantai siellä samoihin aikoihin. Vähän ärsyttää, että tuo ihastus oli juuri sitä pelännytkin. Mä en tajua miksi ihmisten täytyy aina miettiä että mitä muut ajattelee ym. Tää on 2000-luku ja oon sitä mieltä että jokainen saa tehdä mitä haluaa, eikä siihen tarvitse muiden puuttua. Pelkäänpä vain että tän ihastuksen kiinnostus saattaa juuri lopahtaa siihen, että hän ajattelee liikaa sitä mitä muut meistä ajattelee.
Sekavaa postausta tänään, mutta tuosta juontui yksi toinen juttu mieleen, jonka haluan tänne purkaa. Vaikken paljoakaan siitä, mitä miehet mun kiloista ajattelee välitä, sattui tuossa viime syksynä tapaus, jonka johdosta tuli silloin vimma laihduttaa. Meillä oli koulussa tutustumispäivä ja siellä oli semmoinen rastikierros, jossa jokaisella rastilla tehtiin joku pieni leikkimielinen tehtävä. Yhdellä rastilla oli semmoinen, että jokainen ryhmäläinen piti saada sellaisen narun yli, joka oli jossain olkapäiden korkeudella koskematta siihen naruun. No kaikki muut meidän ryhmäläiset tytöt oli semmosia hoikkia ja siroja ja ainoa tosi ylipainoinen oli silloin poissa ja tietty minä olin sitten se kaikista läskein. Arvatkaa oliko noloa, kun pojat nosti mua sen köyden yli, eikä ne meinannu jaksaa.. Tosi noloa..
Tuosta sainkin semmoset traumat ja nyt kun se taas tuli mieleen, tuli kummasti lisää motivaatiota jatkaa laihdutusta, sillä en enää koskaan halua kokea tuollaista uudelleen. Joten seuraavaksi kun johonkin rastikierrokselle tms menen, huolehdin siitä, että olen laihtunut vähintään sen 15 kg.
Ensi vuonna vaihtuu koulussa ryhmät suuntautumisvaihtoehdon mukaisiin ryhmiiin ja olenkin ottanut "deadlineksi" tuon tämän vuoden elokuun lopun ja silloin haluan oikeasti painaa enintään 75 kg. Kesällä siis urakalla vain kuntoilen ja katson syömisiä, mikäli en töitäkään saa. Mielelläni tietenkin painaisin vaikka alle sen 70 kg. Olen viimeksi painanut alle 70 kg vuonna 2004, 6 vuotta sitten, joten aika oisi taas päästä tuon alle.
Syönyt olen tänään 3 sellaista pientä suklaamunaa, joita voi ostaa kaupasta pussissa, makaroonilaatikkoa lautasellisen, yhden puolikkaan sämpylän sekä kinkkujuusto piirakkaa palasen. Nyt koitan sinnitellä loppupäivän niin etten syö mitään enää tänään. Huomenna mennään heti aamusta äidin kanssa kauppaan ostamaan kaikkia herkkuja huomis illaksi, kun juhlitaan silloin pääsiäistä. Tiedossa on varmaan kananmunia, fetasalaattia, patonkia ja yllätysmunia. Ei siis mitään kovin erikoista, mutta kattaus ja tunnelma on tuossa suurin idea. Pikkuveljeni menee varmaan kavereidensa kanssa baariin, joten hän ei varmasti osallistu.
Mun ja mutsin lisäksi syömään tulee varmaan mun isäpuoleni, joka tänään sano että vois ostaa mulle isommat kevät farkut synttärilahjaks.. Olipas taas kivasti sanottu, mutta se nyt päästelee suustaan aina kaikenlaista, enkä jaksa enää kauhean vakavasti ottaa sitä.
Jännää, että odotan jo nyt, että pääsisin takaisin opiskelijakämpille ja sais alotettua ton nutrilet kuurin nopeesti. Pääsiäisenä on niin hirmu tylsää eikä ole mitään tekemistä. Varsinkin kun kaikki tavarat on käytännössä siellä kämpillä. Niin ei oikeen voi mitään kiinnostavaa puuhaillakkaan.
Miesasioihin palatakseni taas jälleen kerran, vituttaa kun poikaystävä on tänäänkin töissä. Se siis asuu tällä samalla paikkakunnalla kuin mutsi ja yleensä nähdään silloin kun olen täällä käymässä. Toisaalta on helpottavaa ettei sitä tarvitse nähdä, sillä olen aika vaivaantunut nykyään hänen seurassaan, enkä oikein tiedä miten olisi. Tää ihastus on ehkä ihan himpun verran haalistunut, olen nopea ihastumaan ja yhtä helposti se sitten haalenee. Tosin odotan että hän ottaisi minuun taas yhteyttä, mutta enää en ole kuin kuumilla hiilillä odottamassa sitä yhteydenottoa.
Vähän jäi vaivaamaan viimeksi kun ihastus rupesti pohtimaan sitä, että mitäköhän naapurit ajattelee, kun käyn siellä aina pari tuntia (joskus kauemmin) kerralla. Sanoin sille suoraan, että voi olla että ne luulee, että mä olen joku huora tms, kun käyn aina melkein joka perjantai siellä samoihin aikoihin. Vähän ärsyttää, että tuo ihastus oli juuri sitä pelännytkin. Mä en tajua miksi ihmisten täytyy aina miettiä että mitä muut ajattelee ym. Tää on 2000-luku ja oon sitä mieltä että jokainen saa tehdä mitä haluaa, eikä siihen tarvitse muiden puuttua. Pelkäänpä vain että tän ihastuksen kiinnostus saattaa juuri lopahtaa siihen, että hän ajattelee liikaa sitä mitä muut meistä ajattelee.
Sekavaa postausta tänään, mutta tuosta juontui yksi toinen juttu mieleen, jonka haluan tänne purkaa. Vaikken paljoakaan siitä, mitä miehet mun kiloista ajattelee välitä, sattui tuossa viime syksynä tapaus, jonka johdosta tuli silloin vimma laihduttaa. Meillä oli koulussa tutustumispäivä ja siellä oli semmoinen rastikierros, jossa jokaisella rastilla tehtiin joku pieni leikkimielinen tehtävä. Yhdellä rastilla oli semmoinen, että jokainen ryhmäläinen piti saada sellaisen narun yli, joka oli jossain olkapäiden korkeudella koskematta siihen naruun. No kaikki muut meidän ryhmäläiset tytöt oli semmosia hoikkia ja siroja ja ainoa tosi ylipainoinen oli silloin poissa ja tietty minä olin sitten se kaikista läskein. Arvatkaa oliko noloa, kun pojat nosti mua sen köyden yli, eikä ne meinannu jaksaa.. Tosi noloa..
Tuosta sainkin semmoset traumat ja nyt kun se taas tuli mieleen, tuli kummasti lisää motivaatiota jatkaa laihdutusta, sillä en enää koskaan halua kokea tuollaista uudelleen. Joten seuraavaksi kun johonkin rastikierrokselle tms menen, huolehdin siitä, että olen laihtunut vähintään sen 15 kg.
Ensi vuonna vaihtuu koulussa ryhmät suuntautumisvaihtoehdon mukaisiin ryhmiiin ja olenkin ottanut "deadlineksi" tuon tämän vuoden elokuun lopun ja silloin haluan oikeasti painaa enintään 75 kg. Kesällä siis urakalla vain kuntoilen ja katson syömisiä, mikäli en töitäkään saa. Mielelläni tietenkin painaisin vaikka alle sen 70 kg. Olen viimeksi painanut alle 70 kg vuonna 2004, 6 vuotta sitten, joten aika oisi taas päästä tuon alle.
torstai 1. huhtikuuta 2010
Aprillia
Onneksi tänään ei ketään heti aamusta yrittänyt tehdä mulle aprillipilaa, sillä tajusin vasta kahdentoista aikoihin, että tänään on aprilli päivä :) Kukaan ei ole tänään yrittänyt mua aprillata, mutta äitiä onnistuin jujuttamaan, soitin sille että sen täytyy tänään tulla erireittiä hakemaan mut sen luokse, koska matkan varrella on kaksi olut rekkaa kaatunut tielle. Se rupes kauheesti selittämään, että ei hän voi tulla erireittiä, kun ei halua ajaa moottoritietä ym.. Mä sitten kikattelin puhelimen toisessapäässä ja lopulta rupesin nauramaan niin että oli pakko kertoa sen olevan aprillia.. :)
Joo, syömisten osalta on ihan hyvin mennyt tänään, heräsin aamulla melko myöhään ja join vain semmosen nutriletin suklaa pirtelön, täytyy sanoa että tykkään niistä naturdietin hedelmäisistä pirtelöistä enemmän, tosta tuli semmonen ällö olo jotenkin. Jatkossa siis niitä hedelmäsmoothieita tarttuu varmaan kaupasta mukaan. Ja mulla on kohta synttärit, joten vois ehkä käyttää lahjarahat semmoseen blenderiin, niin vois tehä kaikkia kevyitä pirtelöitä ite! Nam..!
Tänään olen tuon pirtelön lisäksi syönyt pikkasen mämmiä ja nutrilet patukan, mutta pääsiäisen takia en nyt tuota nutrilettia syö, vaan syön kohtuudella pääsiäisruokia. Äidin luona tulee muutenkin syötyä terveellisemmin, kun on normaalia kotiruokaa tarjolla ja ei tule herkuteltua, niin kuin yksin yleensä käy. Lisäksi menen töihin sunnuntaina ja maanantaina, niin ei edes ole sellaista kiusausta herkutella. Ensi viikon olenkin luultavasti puhtaalla nutriletilla, korkeintaan jotain proteiini pitoista/puuroa syön noitten lämpimien aterioiden lisäksi.
Mukavaa, että oon saanu tänne lukioita, tsemppaa huomattavasti, kun tietää että täällä on vahtioita, kuten tuohon kommenttiin kirjoitinkin. Ei uskalla lipsua, kun tänne on kiva kirjoitella enkä halua tuottaa lukioille "pettymystä". Tietenkin tänne kirjoittelen kaikesta muustakin kuin painon pudotuksesta, mutta olkoot tuo painon pudotus ainakin se pääaihe tulevaisuudessa. Laihduttamiseen vaan liittyy niin paljon muutakin kuin syöminen, tuo henkinenkin puoli on tärkeää ja on kiva kun tänne voi purkaa ajatuksia, niin ne eivät jää päähän pyörimään, eikä tule syötyä tunteisiin..
Muutenkin super kiva fiilis tänään, kesä on melkein jo täällä kun on huhtikuu, ei enää tyhmää synkkää talvea ja mikä parasta, pyörätiet on lakaistu! Pitänee etsiä fillarivarastosta. Olen suunnitellut että alan tutkia uutta kotikaupunkiani pyöräilemällä eri kaupungin osiin, aluksi lähemmäs ja kunnon kasvaessa vähän kauemmaskin. Käytössä on kuitenkin vain tuollainen vanha mammapyörä, mutta sillä polttaa kuulemma melkeinpä enemmän kaloreita pyöräillessä, kun se ei ole niin kevyt polkea ja asento on pystympi. Lisäksi rupean etsimään kivoja spinning paikkoja, spinning oli mun lemppari joskus, siinä saa hien pintaan ilman vakeita askelsarjoja ym.
Mutta nyt housea katselemaan..
P.s Näin taas viime yönä unta Greyn Anatomian Alexista, pussailin sen kanssa.. Uni, josta ei halua herätä, vaikka Mark Sloan onkin mun lemppari..
Joo, syömisten osalta on ihan hyvin mennyt tänään, heräsin aamulla melko myöhään ja join vain semmosen nutriletin suklaa pirtelön, täytyy sanoa että tykkään niistä naturdietin hedelmäisistä pirtelöistä enemmän, tosta tuli semmonen ällö olo jotenkin. Jatkossa siis niitä hedelmäsmoothieita tarttuu varmaan kaupasta mukaan. Ja mulla on kohta synttärit, joten vois ehkä käyttää lahjarahat semmoseen blenderiin, niin vois tehä kaikkia kevyitä pirtelöitä ite! Nam..!
Tänään olen tuon pirtelön lisäksi syönyt pikkasen mämmiä ja nutrilet patukan, mutta pääsiäisen takia en nyt tuota nutrilettia syö, vaan syön kohtuudella pääsiäisruokia. Äidin luona tulee muutenkin syötyä terveellisemmin, kun on normaalia kotiruokaa tarjolla ja ei tule herkuteltua, niin kuin yksin yleensä käy. Lisäksi menen töihin sunnuntaina ja maanantaina, niin ei edes ole sellaista kiusausta herkutella. Ensi viikon olenkin luultavasti puhtaalla nutriletilla, korkeintaan jotain proteiini pitoista/puuroa syön noitten lämpimien aterioiden lisäksi.
Mukavaa, että oon saanu tänne lukioita, tsemppaa huomattavasti, kun tietää että täällä on vahtioita, kuten tuohon kommenttiin kirjoitinkin. Ei uskalla lipsua, kun tänne on kiva kirjoitella enkä halua tuottaa lukioille "pettymystä". Tietenkin tänne kirjoittelen kaikesta muustakin kuin painon pudotuksesta, mutta olkoot tuo painon pudotus ainakin se pääaihe tulevaisuudessa. Laihduttamiseen vaan liittyy niin paljon muutakin kuin syöminen, tuo henkinenkin puoli on tärkeää ja on kiva kun tänne voi purkaa ajatuksia, niin ne eivät jää päähän pyörimään, eikä tule syötyä tunteisiin..
Muutenkin super kiva fiilis tänään, kesä on melkein jo täällä kun on huhtikuu, ei enää tyhmää synkkää talvea ja mikä parasta, pyörätiet on lakaistu! Pitänee etsiä fillarivarastosta. Olen suunnitellut että alan tutkia uutta kotikaupunkiani pyöräilemällä eri kaupungin osiin, aluksi lähemmäs ja kunnon kasvaessa vähän kauemmaskin. Käytössä on kuitenkin vain tuollainen vanha mammapyörä, mutta sillä polttaa kuulemma melkeinpä enemmän kaloreita pyöräillessä, kun se ei ole niin kevyt polkea ja asento on pystympi. Lisäksi rupean etsimään kivoja spinning paikkoja, spinning oli mun lemppari joskus, siinä saa hien pintaan ilman vakeita askelsarjoja ym.
Mutta nyt housea katselemaan..
P.s Näin taas viime yönä unta Greyn Anatomian Alexista, pussailin sen kanssa.. Uni, josta ei halua herätä, vaikka Mark Sloan onkin mun lemppari..
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Syömiset
Tänään oon syönyt nutriletin suklaa toffee patukan (212 kcal), naturdietin persikka mango smoothien (200 kcal), palan pitsaa (450 kcal) ja 2 riisikakkua (30 kcal/kpl) yhteensä siis noin 930 kcal yhteensä. Ihan riittävästi siis tälle päivälle, mutta kuitenkin pysyi tuon alle 1000 kcal/pvä.
Haluaisin niin kovin laihtua, olla onnellisempi ja kaikkea tätä mahdollisimman nopeasti. Tosin tuntuu, että en osaa enää mitenkään järkevästi laihduttaa, vaan poden morkkista kaikista syömisestä ja tuntuu, etten laihdu ollenkaan. Seuraavaksi menen vaa'alle ensi viikon tiistaina ja laitan painon tänne ylös. Silloin tiistaina on mun synttärit, joten parempi ois jos olisin laihtunu edes muutaman gramman. Alunperin tavoitteena oli painaa alle 80 kg mun synttäreinä, mutta meni ihan hillittömäks syöminen, eikä siitä tullut mitään. Nyt koitan sitkeästi päästä alle tuon 80 kg, tuntuu että heti kun vaaka näyttää sen 7 alkavan luvun, on painonpudotus taas paljon helpompaa kun oikeesti on laihtunut sille seuraavalle kymmenelle.
Haluaisin niin kovin laihtua, olla onnellisempi ja kaikkea tätä mahdollisimman nopeasti. Tosin tuntuu, että en osaa enää mitenkään järkevästi laihduttaa, vaan poden morkkista kaikista syömisestä ja tuntuu, etten laihdu ollenkaan. Seuraavaksi menen vaa'alle ensi viikon tiistaina ja laitan painon tänne ylös. Silloin tiistaina on mun synttärit, joten parempi ois jos olisin laihtunu edes muutaman gramman. Alunperin tavoitteena oli painaa alle 80 kg mun synttäreinä, mutta meni ihan hillittömäks syöminen, eikä siitä tullut mitään. Nyt koitan sitkeästi päästä alle tuon 80 kg, tuntuu että heti kun vaaka näyttää sen 7 alkavan luvun, on painonpudotus taas paljon helpompaa kun oikeesti on laihtunut sille seuraavalle kymmenelle.
Känkkäränkkä
Suututtaa ja ärsyttää kaikki asiat tällä hetkellä.. Huomenna pitäisi mennä äidin luokse pääsiäiseksi ja tuntuu että äiti on niin ärsyttävä.. Tänään se oli lähettänyt mulle sähköpostia jostain lakanoista, että kuinka paljon mulla on täällä lakanoita ja pitää viedä niitä pesuun ja plää plää plää.. Sitten kun soitin sille, niin kauhea tenttaus, että missä ne lakanat voi olla, jotka hän on muka antanut mulle, silloin kun muutin no selvis sitten että ne on jääneet viime pesun jäljiltä äidin luokse..
No eniten ärsytti sen tenttaus taas mun rahankäytöstä, myönnän, että olen liian leväperäinen rahankäyttäjä ja pitäisikin nyt tehdä itselle lupaus, ettei tuhlaile mihinkään tyhmään ennen kesää. Olen koittanut löytää itselleni kesätöitä, mutta mahdottomalta näyttää, kosken ole saanut edes haastatteluihin kutsua, vaikka olen panostanut aina hakemuksiin 100 %:sesti. Voikin olla, että täytyy kesällä suorittaa opintoja ja sitä kautta sitten saa opintotukea ja rahaa vuokranmaksuun.
Tosin pääsiäisenä on nyt pari vuoroa tiedossa vanhassa työpaikassani kukkakaupassa. Vähän pitkin hampain sinne kyllä menen, sillä kukkakaupassa työskentely ei ole niin romanttista mitä voisi luulla.. Kovaa ja fyysisesti raskasta se ainakin on ja välillä ei ehdi edes kunnon taukoja pitämään kun asiakkaita on jonoksi asti. Kerran meinasin motata yhtä asiakasta, kun se rupes jotain pölöttämään että on teillä niin kiva työpaikka kun saa kauniiden kukkien keskellä olla koko päivän.. Ja paskat, tulisi meille töihin niin näkisi mitä se todellisuudessa on, ylipitkiä päiviä ainakin kerran viikossa, pomon mielialanvaihteluiden keskellä ja välillä inhottavien asiakkaiden kanssa pelatessa.
Syömisistä tänään en vielä mitään kommentoi, kirjoittelen niistä varmaan illalla lisää..
No eniten ärsytti sen tenttaus taas mun rahankäytöstä, myönnän, että olen liian leväperäinen rahankäyttäjä ja pitäisikin nyt tehdä itselle lupaus, ettei tuhlaile mihinkään tyhmään ennen kesää. Olen koittanut löytää itselleni kesätöitä, mutta mahdottomalta näyttää, kosken ole saanut edes haastatteluihin kutsua, vaikka olen panostanut aina hakemuksiin 100 %:sesti. Voikin olla, että täytyy kesällä suorittaa opintoja ja sitä kautta sitten saa opintotukea ja rahaa vuokranmaksuun.
Tosin pääsiäisenä on nyt pari vuoroa tiedossa vanhassa työpaikassani kukkakaupassa. Vähän pitkin hampain sinne kyllä menen, sillä kukkakaupassa työskentely ei ole niin romanttista mitä voisi luulla.. Kovaa ja fyysisesti raskasta se ainakin on ja välillä ei ehdi edes kunnon taukoja pitämään kun asiakkaita on jonoksi asti. Kerran meinasin motata yhtä asiakasta, kun se rupes jotain pölöttämään että on teillä niin kiva työpaikka kun saa kauniiden kukkien keskellä olla koko päivän.. Ja paskat, tulisi meille töihin niin näkisi mitä se todellisuudessa on, ylipitkiä päiviä ainakin kerran viikossa, pomon mielialanvaihteluiden keskellä ja välillä inhottavien asiakkaiden kanssa pelatessa.
Syömisistä tänään en vielä mitään kommentoi, kirjoittelen niistä varmaan illalla lisää..
Myöhäinen ilta ja onnistunut päivä
Tänään syömiset meni aivan suunnitelmien mukaan, tai siis heräsin vasta yhdeltätoista, koska päätin sittenkin skipata koulun tänään.. No kuitenkin päivällä söin nutrilet brownie patukan, iltapäivällä hörppisin tuollaista naturdietin kiivi päärynä smoothieta ja illalla paistoin tuollaisen esipaistetun sämpylän ja laitoin sen väliin kanaa ja kurkkusalaattia. Hyvä minä siis! Tänään ei enää ehdi edes mitään syömään..
Syy miksi kirjoittelen näin myöhään, on se että illalla kun piti kirjoitella ihastus alkoikin kyselemään kuulumisia ja pienen vihjailevan viestittelyn jälkeen hän tuli hakemaan minut tuossa puoli yhdentoista aikoihin luokseen ja kuinkas siinä taas kävikään.. No nyt olen taas kotona ja oli mukava nähdä tuota ihastusta/salarakasta ennen kuin lähden torstaina kotipaikkakunnalleni pääsiäisen viettoon. Töitäkin on tiedossa pääsiäisenä.
Huomenna tai siis tänään, pitäisi siivota ja pakata vähän tavaroita kasaan, koska luulen että torstaina tulee kiire. Menen torstaina kouluun, sillä on vähän pakko koska on yksi kurssi missä on läsnäolovelvollisuus ja varmasti heti kun tulen koulusta äitini hakee minut.
Nyt aion olla siis aika tarkalla "kuurilla" pari päivää ja sitten pääsiäisenä koittaa vähän hillitysti herkutella. Pääsiäinen on aina meidän perheessä ollut aika suurehko juhla ja yleensä silloin syödään pikkaisen paremmin kuin arkena. Enkä muutenkaan kehtaa kotona kaikkien silmien alla näyttää miten hullusti syön. Anonyymin kommenttiin siis vedoten, tiedän itsekkin että jää tosi vähäiseksi syömiset, mutta tarkoitus ei ole siis jatkaa tätä todella niukkaenergistä diettiä kuin pari viikkoa korkeintaan, jotta pääsisi hyvään vauhtiin ja sitten pikkuhiljaa normalisoida syömistä sinne 1500 kcal/päivä.
Olen lueskellut tässä erilaisia muotiblogeja ja olen niin kateellinen niille ihmisille, jotka voivat laittaa päällensä melkeimpä mitä vain ja näyttää silti hyvältä. Itse vaatteiden osto on aina enemmän tai vähemmän epämiellyttävää puuhaa, ettei sitä mielellään tee.. Tulee vain kauhea morkkis niissä sovituskoppien kamalissa valoissa, jossa jokainen virhe kropassa näyttää 100 kertaa pahemmalta. Ja kaikista hulluinta on, etten viimeksi meinannut edes rintaliiviliikkeestä löytää itselleni sopivia rintaliivejä.. Olen nimittäin kokoa 75H. Tosin kuppikoko tulee varmasti pienentymään tässä painon pudotessa, ja hyvä niin, sillä rintani ovat älyttömän raskaat ja jos ne tästä vielä kasvavat, menee selkä.
Mutta nyt nukkumaan, toivottavasti saan nukuttua, enkä mieti tuota ihastustani taas koko yötä. Ehkä pidän nyt häneen vähän vähemmän yhteyttä viikonverran ja katson sitten, että mitkä ovat tunteet ja missä mennään.. Äää, miksi elämän täytyy olla niin vaikeaa..
Syy miksi kirjoittelen näin myöhään, on se että illalla kun piti kirjoitella ihastus alkoikin kyselemään kuulumisia ja pienen vihjailevan viestittelyn jälkeen hän tuli hakemaan minut tuossa puoli yhdentoista aikoihin luokseen ja kuinkas siinä taas kävikään.. No nyt olen taas kotona ja oli mukava nähdä tuota ihastusta/salarakasta ennen kuin lähden torstaina kotipaikkakunnalleni pääsiäisen viettoon. Töitäkin on tiedossa pääsiäisenä.
Huomenna tai siis tänään, pitäisi siivota ja pakata vähän tavaroita kasaan, koska luulen että torstaina tulee kiire. Menen torstaina kouluun, sillä on vähän pakko koska on yksi kurssi missä on läsnäolovelvollisuus ja varmasti heti kun tulen koulusta äitini hakee minut.
Nyt aion olla siis aika tarkalla "kuurilla" pari päivää ja sitten pääsiäisenä koittaa vähän hillitysti herkutella. Pääsiäinen on aina meidän perheessä ollut aika suurehko juhla ja yleensä silloin syödään pikkaisen paremmin kuin arkena. Enkä muutenkaan kehtaa kotona kaikkien silmien alla näyttää miten hullusti syön. Anonyymin kommenttiin siis vedoten, tiedän itsekkin että jää tosi vähäiseksi syömiset, mutta tarkoitus ei ole siis jatkaa tätä todella niukkaenergistä diettiä kuin pari viikkoa korkeintaan, jotta pääsisi hyvään vauhtiin ja sitten pikkuhiljaa normalisoida syömistä sinne 1500 kcal/päivä.
Olen lueskellut tässä erilaisia muotiblogeja ja olen niin kateellinen niille ihmisille, jotka voivat laittaa päällensä melkeimpä mitä vain ja näyttää silti hyvältä. Itse vaatteiden osto on aina enemmän tai vähemmän epämiellyttävää puuhaa, ettei sitä mielellään tee.. Tulee vain kauhea morkkis niissä sovituskoppien kamalissa valoissa, jossa jokainen virhe kropassa näyttää 100 kertaa pahemmalta. Ja kaikista hulluinta on, etten viimeksi meinannut edes rintaliiviliikkeestä löytää itselleni sopivia rintaliivejä.. Olen nimittäin kokoa 75H. Tosin kuppikoko tulee varmasti pienentymään tässä painon pudotessa, ja hyvä niin, sillä rintani ovat älyttömän raskaat ja jos ne tästä vielä kasvavat, menee selkä.
Mutta nyt nukkumaan, toivottavasti saan nukuttua, enkä mieti tuota ihastustani taas koko yötä. Ehkä pidän nyt häneen vähän vähemmän yhteyttä viikonverran ja katson sitten, että mitkä ovat tunteet ja missä mennään.. Äää, miksi elämän täytyy olla niin vaikeaa..
maanantai 29. maaliskuuta 2010
Läski paska
Äää.. Miks mä oon tämmönen läskipaska.. Aamu alkoi varsin lupaavasti, heräsin jo kahdeksalta ja tein pois kouluhommia, jotka oli rätissä.. No kävin sitten lenkilläkin puolenpäivän kieppeillä, mutta tuossa kolmen neljän aikaan menin ja ostin 300 g sipsipussin.. Nyt turvottaa, naama on varmaan kuin vihikoiralla ja mahaa sattuu ja huomenna taatusti vielä enemmän..
Miksi mä en saa tätä hommaa taas alulle, tuntuu kuin mussa asuis joku toinen ihminen joka aina lähtee ostamaan niitä herkkuja kaupasta. Nyt kuitenkin on pakko laihduttaa, tai painan enemmän kuin koskaan kohta.. Mistä löytäis sen kadonneen motivaation..? Tuntuu että itsensä palkitseminen tiettyyn tavoitteeeseen päästessä ei toimi, tai siis en halua mitään tavaraa niin paljon.. Olisi kiva, jos joku vaikka maksais mulle jokaisesta laihdutetusta kilosta.. Ihan järjetöntä koko touhu taas sanon minä..
Huomenna on suunnitelmissa herätä kahdeksalta, mennä lenkille, syödä nutrilet pirtelö ennen tai jälkeen lenkin (kattoo nyt) ja sitten ennen kahtatoista mennä koululle ja syödä 1 nutriletpatukka. Kun tulen koulusta kotiin, syön jotain lihaa ja luen pariin tulevaan tenttiin ja poljen jossain välissä 10 min crosstrainerilla.. Tänään jää crossari treeni varmaan väliin, ahdistus ja morkkis mitä kamalin, samoin kuin väsymy.. Kiva hiilihydraatti/suola/rasva humala..
Mutta jos huomenna pystyn oikeasti hillitsemään syömisiäni, olen super onnellinen! Tuntuu kyllä että tää viikko on jo piloilla tän takia, mutta en luovuta..
Miksi mä en saa tätä hommaa taas alulle, tuntuu kuin mussa asuis joku toinen ihminen joka aina lähtee ostamaan niitä herkkuja kaupasta. Nyt kuitenkin on pakko laihduttaa, tai painan enemmän kuin koskaan kohta.. Mistä löytäis sen kadonneen motivaation..? Tuntuu että itsensä palkitseminen tiettyyn tavoitteeeseen päästessä ei toimi, tai siis en halua mitään tavaraa niin paljon.. Olisi kiva, jos joku vaikka maksais mulle jokaisesta laihdutetusta kilosta.. Ihan järjetöntä koko touhu taas sanon minä..
Huomenna on suunnitelmissa herätä kahdeksalta, mennä lenkille, syödä nutrilet pirtelö ennen tai jälkeen lenkin (kattoo nyt) ja sitten ennen kahtatoista mennä koululle ja syödä 1 nutriletpatukka. Kun tulen koulusta kotiin, syön jotain lihaa ja luen pariin tulevaan tenttiin ja poljen jossain välissä 10 min crosstrainerilla.. Tänään jää crossari treeni varmaan väliin, ahdistus ja morkkis mitä kamalin, samoin kuin väsymy.. Kiva hiilihydraatti/suola/rasva humala..
Mutta jos huomenna pystyn oikeasti hillitsemään syömisiäni, olen super onnellinen! Tuntuu kyllä että tää viikko on jo piloilla tän takia, mutta en luovuta..
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Sunnuntai
Tänään aamulla väsytti niin hemmetisti herätä.. Vesisade hakkasi koko yön ikkunaan ja sen takia nukuin huonosti.. Olo oli kuin olisi krapula ilman että on edes juonut mitään.
Poikaystävä oli tänään sitten käymässä, hassua että tuntuu sen seurassa kuin pettäisin tätä ihastustani, eikä toistepäin. Valvoessani yöllä miettisin kaikenlaisia asioita, ja tuntusi niin pahalta erota poikaystävästäni, sillä hänestä on tullut näiden vuosien saatossa minulle paras kaveri.
Kun en yöllä ahdistuksen vallitessa saanut nukuttua, tein myös kalenteriin tarkan syömis ja kouluhomma lukujärjestyksen ensiviikoksi, jos olisi helpompi pysyä ruodussa, kun on kaikki suunniteltu valmiiksi. Muutenkin aika hyvissä fiiliksissä aloittelen tätä tulevaa viikkoa, ihastukseni otti yhteyttä ja höpötin sen kanssa kaikkea kivaa ja söpöä. Lisäksi olen hakenut motivaatiota muista laihdutusblogeista sekä selaillut joitain ihania vaatekuvastoja, joiden vaatteita olisi ihana käyttää.
Poikaystävä hämmästyi nähdessää nutrilet tuotteitani, hän ihmetteli miten kukaan voi syödä lounaaksi pelkän suklaapatukan. Myönnetään että kuulostaa vähän erikoiselta varmaan tuo kuuri sellaisen näkökulmasta, joka ei koskaan ole joutunut laihduttamaan tai kamppailemaan syömistensä kanssa.
Huomenna suunnitelmissa herätä kahdeksalta aamulla, tehdä kouluhommia, mennä lenkille ja vähän treenailla crosstrainerilla, jonka hankin tuossa jokunen aika sitten. Tosin mun kunnollani sillä ei pitkiä pätkiä putkeen treenailla, mutta yritän aina pikkuhiljaa pidempään ja pidempään tuon kanssa treenailla, jottei menisi rahat ihan kankkulankaivoon.
Poikaystävä oli tänään sitten käymässä, hassua että tuntuu sen seurassa kuin pettäisin tätä ihastustani, eikä toistepäin. Valvoessani yöllä miettisin kaikenlaisia asioita, ja tuntusi niin pahalta erota poikaystävästäni, sillä hänestä on tullut näiden vuosien saatossa minulle paras kaveri.
Kun en yöllä ahdistuksen vallitessa saanut nukuttua, tein myös kalenteriin tarkan syömis ja kouluhomma lukujärjestyksen ensiviikoksi, jos olisi helpompi pysyä ruodussa, kun on kaikki suunniteltu valmiiksi. Muutenkin aika hyvissä fiiliksissä aloittelen tätä tulevaa viikkoa, ihastukseni otti yhteyttä ja höpötin sen kanssa kaikkea kivaa ja söpöä. Lisäksi olen hakenut motivaatiota muista laihdutusblogeista sekä selaillut joitain ihania vaatekuvastoja, joiden vaatteita olisi ihana käyttää.
Poikaystävä hämmästyi nähdessää nutrilet tuotteitani, hän ihmetteli miten kukaan voi syödä lounaaksi pelkän suklaapatukan. Myönnetään että kuulostaa vähän erikoiselta varmaan tuo kuuri sellaisen näkökulmasta, joka ei koskaan ole joutunut laihduttamaan tai kamppailemaan syömistensä kanssa.
Huomenna suunnitelmissa herätä kahdeksalta aamulla, tehdä kouluhommia, mennä lenkille ja vähän treenailla crosstrainerilla, jonka hankin tuossa jokunen aika sitten. Tosin mun kunnollani sillä ei pitkiä pätkiä putkeen treenailla, mutta yritän aina pikkuhiljaa pidempään ja pidempään tuon kanssa treenailla, jottei menisi rahat ihan kankkulankaivoon.
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Pieleen mennyt aloitus
Ei lähtenyt tämä kuuri ihan niin hyvin liikkeelle kuin ajattelin.. Repsahduksia on tullut oikein olan takaa, olen syönyt pitsaa, leipää ym.. No tästä en lannistu, vaan yritän aloittaa alusta heti huomenna.
Suurin syy tälle repsahtelulle on se, että tunteet ovat yhtä vuoristorataa. Olen ehkä hieman ihastunut yhteen mieheen, jonka kanssa olen tavannut nyt 4 kertaa. Hän on minua yli 10 vuotta vanhempi ja meillä on ollut myös intiimiä kanssakäymistä.. Tiedän olen kurja petturi varmasti monen mielestä, mutta elämäntilanteeni on vain todella hankala tällä hetkellä. Elän etäsuhteessa poikaystäväni kanssa, enkä ole häneen enää 4 vuoden jälkeen kovinkaan ihastunut/rakastunut. Viimeaikoin olen miettinyt paljon sitä, pitäisikö laittaa pillit pussiin ja antaa olla.
Kuitenkin eroaminen on jotenkin vaikeaa, sillä hän on luultavasti vieläkin hyvinkin rakastunut minuun, eikä aavistakkaan että tapailen tätä toistamiestä ym. Tämä toinen mies tietää kyllä, että minulla on poikaystävä. Hankalaa..
Ihastuminen on erittäin tuskallista ja inhoan tätä tunnetta, se saa pään aivan sekaisin ja ahdistaa kun ei tiedä mitä ihastuksen kohde minusta ajattelee. Vähän samanlaista oli joskus teini-iässä, kun ihastui johonkin päätä pahkaa, eikä saanut ajatuksiaan irti tästä toisesta. Vaikka aina mollaan kaikkia televisio-ohjelmia, kuten satuhäitä, joissa pariskunta menee 3 kk seurustelun jälkeen naimisiin, niin siitä huolimatta haluaisin kokea joskus sellaisen rakkauden. En halua tätä laimeaa "ollaan kun ei muutakaan saada" suhdetta.
Näiden tunteiden sekavuuden ja muun stressin ja yksinäisyyden takia syömisen hallinta on aivan hirveän vaikeaa. Eilen näin tämän ihastuksen kohteen kanssa ja meillä oli taas ihana intiimi ilta yhdessä, ja se saikin minut tänään syömään pitsaa, koska ihastuksestani ei ole eilisen jälkeen kuulunut mitään. Tiedän teiniä itkeä kun mies ei yhteen päivään ota yhteyttä, mutta se olisi niin mukavaa, jos hänkin osoittaisi jotain tunteita minua kohtaan.
Olen varmasti katsonut liikaa Greyn Anatomiaa, sillä en ennen ollut näin romantiikan hullu höpsö, joka ihastuu mieheen näin äkkiä..
Suurin syy tälle repsahtelulle on se, että tunteet ovat yhtä vuoristorataa. Olen ehkä hieman ihastunut yhteen mieheen, jonka kanssa olen tavannut nyt 4 kertaa. Hän on minua yli 10 vuotta vanhempi ja meillä on ollut myös intiimiä kanssakäymistä.. Tiedän olen kurja petturi varmasti monen mielestä, mutta elämäntilanteeni on vain todella hankala tällä hetkellä. Elän etäsuhteessa poikaystäväni kanssa, enkä ole häneen enää 4 vuoden jälkeen kovinkaan ihastunut/rakastunut. Viimeaikoin olen miettinyt paljon sitä, pitäisikö laittaa pillit pussiin ja antaa olla.
Kuitenkin eroaminen on jotenkin vaikeaa, sillä hän on luultavasti vieläkin hyvinkin rakastunut minuun, eikä aavistakkaan että tapailen tätä toistamiestä ym. Tämä toinen mies tietää kyllä, että minulla on poikaystävä. Hankalaa..
Ihastuminen on erittäin tuskallista ja inhoan tätä tunnetta, se saa pään aivan sekaisin ja ahdistaa kun ei tiedä mitä ihastuksen kohde minusta ajattelee. Vähän samanlaista oli joskus teini-iässä, kun ihastui johonkin päätä pahkaa, eikä saanut ajatuksiaan irti tästä toisesta. Vaikka aina mollaan kaikkia televisio-ohjelmia, kuten satuhäitä, joissa pariskunta menee 3 kk seurustelun jälkeen naimisiin, niin siitä huolimatta haluaisin kokea joskus sellaisen rakkauden. En halua tätä laimeaa "ollaan kun ei muutakaan saada" suhdetta.
Näiden tunteiden sekavuuden ja muun stressin ja yksinäisyyden takia syömisen hallinta on aivan hirveän vaikeaa. Eilen näin tämän ihastuksen kohteen kanssa ja meillä oli taas ihana intiimi ilta yhdessä, ja se saikin minut tänään syömään pitsaa, koska ihastuksestani ei ole eilisen jälkeen kuulunut mitään. Tiedän teiniä itkeä kun mies ei yhteen päivään ota yhteyttä, mutta se olisi niin mukavaa, jos hänkin osoittaisi jotain tunteita minua kohtaan.
Olen varmasti katsonut liikaa Greyn Anatomiaa, sillä en ennen ollut näin romantiikan hullu höpsö, joka ihastuu mieheen näin äkkiä..
perjantai 26. maaliskuuta 2010
Nälkä
Äsken teki aivan älyttömästi mieli syödä jotain oikein epäterveellistä kuten pitsaa, hampurilaisia ja ranskalaisia. Normaalisti olisin sortunut ja lähtenyt kauppaan tai hesburgeriin ostamaan jotain herkkuja, mutta nytpä päätin katsella pari jaksoa Greyn Anatomiaa dvd:ltä ja yllätys yllätys mieliteko meni ohi ensimmäisen jakson aikana.. Nyt on oikein hyvä ja virkeä olo, eikä tee yhtään mieli vedellä kaikkea roskaruokaa..
Oikeastaan on aika outoa, etten ole lihavampi kuin mitä nyt olen, sillä olen aivan hirveä syöpöttelijä. Pahimpia repsahduksia on ollut, kun ostin hesburgerista 2 kerroshampurilaista ja 2 megahampurilaista ja söin ne kotona melkein yhtäkyytiä kaikki pois.. Monesti olen myös tilannut perhepitsan ja syönyt sen parissa tunnissa yksin. Samoin kuin sipsipussi tyhjenee helposti alle tunnissa. Ehkä mulla on jonkin sortin syömishäiriö, ja mahalaukku on venynyt noista syömisistä niin että kestää varmaan aikansa ennen kuin tunnen taas pienen herkkuhetken jälkeen että maha on aivan täynnä. Monille jo mega-ateria hesburgerista ei uppoa alas kerralla, mutta voin tunnustaa että joskus jään nälkäiseksi vielä sen jälkeenkin.
Helpottaa kun saa tähän blogiin purettua ja tunnustettua kaikkein hurjempia syömisjuttuja, niin jotenkin ei tarvitse enää niitä sillä tavalla miettiä ja voi ajatella että ne ajat ovat takanapäin ja minä olen matkalla kohti laihempaa elämää.
Outoa kun olen nyt koko viikonlopun opiskelupaikkakunnallani, sillä normaalisti olen aina käynyt kotipaikkakunnalla viikonloppuisin. No yksinäisyyttä lieventää se, että tänään menen käymään pikkuveljen ja hänen avovaimonsa luona illalla ja sunnuntaina ristiriitaisia tunteita minussa herättävä poikaystäväni tulee käymään. Pidän kyllä poikaystävästäni, mutten ole aivan varma rakastanko häntä enää.. Mitään kipinää en ainakaan häntä kohtaan ole tuntenut enää vähään aikaan..
Oikeastaan on aika outoa, etten ole lihavampi kuin mitä nyt olen, sillä olen aivan hirveä syöpöttelijä. Pahimpia repsahduksia on ollut, kun ostin hesburgerista 2 kerroshampurilaista ja 2 megahampurilaista ja söin ne kotona melkein yhtäkyytiä kaikki pois.. Monesti olen myös tilannut perhepitsan ja syönyt sen parissa tunnissa yksin. Samoin kuin sipsipussi tyhjenee helposti alle tunnissa. Ehkä mulla on jonkin sortin syömishäiriö, ja mahalaukku on venynyt noista syömisistä niin että kestää varmaan aikansa ennen kuin tunnen taas pienen herkkuhetken jälkeen että maha on aivan täynnä. Monille jo mega-ateria hesburgerista ei uppoa alas kerralla, mutta voin tunnustaa että joskus jään nälkäiseksi vielä sen jälkeenkin.
Helpottaa kun saa tähän blogiin purettua ja tunnustettua kaikkein hurjempia syömisjuttuja, niin jotenkin ei tarvitse enää niitä sillä tavalla miettiä ja voi ajatella että ne ajat ovat takanapäin ja minä olen matkalla kohti laihempaa elämää.
Outoa kun olen nyt koko viikonlopun opiskelupaikkakunnallani, sillä normaalisti olen aina käynyt kotipaikkakunnalla viikonloppuisin. No yksinäisyyttä lieventää se, että tänään menen käymään pikkuveljen ja hänen avovaimonsa luona illalla ja sunnuntaina ristiriitaisia tunteita minussa herättävä poikaystäväni tulee käymään. Pidän kyllä poikaystävästäni, mutten ole aivan varma rakastanko häntä enää.. Mitään kipinää en ainakaan häntä kohtaan ole tuntenut enää vähään aikaan..
Elämäntapojen korjaus
Heräsin tänään taas tuossa tunti sitten ja yllättävän pirteä olen, verrattuna siihen, että tavallisesti tykkään nukkua pidempäänkin. Juuri tähän nukkumiseen liittyen pitäisikin tehdä vähän korjausliikkeita elämässä. Menen aivan liian myöhään nukkumaan ja ja aamulla ei sitten tietenkään jaksa herätä ajoissa.
Joidenkin tutkimusten mukaan liian katkonainen uni ja jopa liian pitkään nukutut yöunet altistavat lihoamiselle. Olenkin miettinyt tässä, että jos rupeaisi pikkuhiljaa korjailemaan tuota unirytmiä niin että menisi siinä 23.00 illalla nukkumaan ja nukkuisi sen 8 h, normaalin 10 h sijaan ja katsoisi olisiko esimerkiksi viikon kokeilun jälkeen väsyneempi kuin ennen vai riittäisivätkö nuo 8 h unet sittenkin.
Toinen asia mitä pitäisi elämässä korjailla on tuo koulunkäynti.. Tänäänkin jää pari tuntia välistä kun en jaksa mennä. Olen vähän kierteessä tämän "lintsauksen" kanssa. Mitä enemmän olen poissa koulusta sitä vähemmän sinne kiinnostaa mennä. Olen tämän elämäntaparemontin yhteydessä päättänyt puuttua myös tähän asiaan ja ensiviikosta lähtien menen jokaiselle tunnille, mitä koulussa on. Koulunihan on siis amk, jossa läsnäolovelvollisuutta ei ole, mutta aika pihalla on, ellei tunneille mene. Huhtikuu pitäisi siis käydä kiltisti koulussa ja sitten toukokuussa alkaakin jo loma.
Mitä tähän laihduttamiseen kuuluu, niin eilen söin 1 nutriletpatukan ja 2 siideriä.. Ehkä vähän liiankin vähän, tänään aijon syödä 1 nutriletpatukan, naudan lehtipihvin, vähän salaattia ja varmasti jonkin noista pirtelöistä. Lisäksi täytyy huolehtia että muistaa ottaa vitamiinipillerin, missä on myös kivennäisaineita, sillä olen huomannut että saan aika nopeasti puutostilan ja esim. suuhun tulee pieniä rakkuloita.
Lisäksi olen miettinyt tuota rasvankäyttöä, sillä aina kun olen laihduttanut, ihoni on kuivunut aivan korpuksi.. Mietinkin että mikä mahtaisi olla hyvä "rasvalisä" tähän diettiin, pitäisikö ostaa jotain kalanmaksaöljyjä tms.. Muistaakseni uusimmassa kuntoplus lehdessä oli jotain juttua rasvoista, täytyypä käydä ostamassa kyseinen lehti ja katsoa mitä siellä sanotaan..
Joidenkin tutkimusten mukaan liian katkonainen uni ja jopa liian pitkään nukutut yöunet altistavat lihoamiselle. Olenkin miettinyt tässä, että jos rupeaisi pikkuhiljaa korjailemaan tuota unirytmiä niin että menisi siinä 23.00 illalla nukkumaan ja nukkuisi sen 8 h, normaalin 10 h sijaan ja katsoisi olisiko esimerkiksi viikon kokeilun jälkeen väsyneempi kuin ennen vai riittäisivätkö nuo 8 h unet sittenkin.
Toinen asia mitä pitäisi elämässä korjailla on tuo koulunkäynti.. Tänäänkin jää pari tuntia välistä kun en jaksa mennä. Olen vähän kierteessä tämän "lintsauksen" kanssa. Mitä enemmän olen poissa koulusta sitä vähemmän sinne kiinnostaa mennä. Olen tämän elämäntaparemontin yhteydessä päättänyt puuttua myös tähän asiaan ja ensiviikosta lähtien menen jokaiselle tunnille, mitä koulussa on. Koulunihan on siis amk, jossa läsnäolovelvollisuutta ei ole, mutta aika pihalla on, ellei tunneille mene. Huhtikuu pitäisi siis käydä kiltisti koulussa ja sitten toukokuussa alkaakin jo loma.
Mitä tähän laihduttamiseen kuuluu, niin eilen söin 1 nutriletpatukan ja 2 siideriä.. Ehkä vähän liiankin vähän, tänään aijon syödä 1 nutriletpatukan, naudan lehtipihvin, vähän salaattia ja varmasti jonkin noista pirtelöistä. Lisäksi täytyy huolehtia että muistaa ottaa vitamiinipillerin, missä on myös kivennäisaineita, sillä olen huomannut että saan aika nopeasti puutostilan ja esim. suuhun tulee pieniä rakkuloita.
Lisäksi olen miettinyt tuota rasvankäyttöä, sillä aina kun olen laihduttanut, ihoni on kuivunut aivan korpuksi.. Mietinkin että mikä mahtaisi olla hyvä "rasvalisä" tähän diettiin, pitäisikö ostaa jotain kalanmaksaöljyjä tms.. Muistaakseni uusimmassa kuntoplus lehdessä oli jotain juttua rasvoista, täytyypä käydä ostamassa kyseinen lehti ja katsoa mitä siellä sanotaan..
torstai 25. maaliskuuta 2010
Tästä se alkaa..
Päivä alkoi mitä ihanimmalla tavalla tänään.. Näin aamuyöstä unta että olin Izzie Greyn Anatomiasta (olen siis suuri Greyn Anatomia fani) ja olin naimisissa Derekin kanssa.. Derekhän on varattu Meredithille, mutta unissa kaikki on mahdollista.. Lisäksi unessa olin siis juuri syövästä toipumasta ja olin osallistunut suurin pudottaja kilpailuun ja olin finaalissa ja kun minut palkittiin voittajana kiittelin suuresti rakasta aviomiestäni Derekiä..
Joo, en ole aivan niin hullu mitä unen perusteella voisi kuvitella. Näen usein todella eläviä ja pitkiä unia ja joskus unissani en siis tavallaan ole minä vaan joku muu, esimerkiksi juuri jonkin sarjan henkilö tai joku muu julkisuuden henkilö..
Tänään on siis tarkoitus aloittaa aika rajatulla energiamäärällä eläminen.. Vielä en ole ehtinyt syömään mitään, sillä nukuin vapaapäivän kunniaksi aika pitkään. Voipi olla että tänään tulee kyllä hieman enemmän energiaa kuin olen suunnitellut, sillä menen "yhdelle" kaverin kanssa illalla.. Pyrin kyllä pitäytymään tuossa yhdessä siiderissä ja juomaan sitten vaikka vettä loppuillan.. Täällä uudella opiskelupaikkakunnalla ei niin hirveästi kavereita ole, joten kaikenlainen seura on aina ihan tervetullutta.
Saan myös ehkä kaverin tähän painonpudotus projektiin, jonka kanssa käytäisiin lenkillä, jumpassa ym.. Tosin en vielä aivan varma ole haluaako kyseinen henkilö todella osallistua tähän.. Mutta kaverin kanssa olisi kivempaa käydä kaikkialla, koska esimerkiksi uudelle kuntosalille/jumppapaikkaan on aina ihan hirveää mennä yksin ensimmäistä kertaa.. Muutenkin laihdutuskaveri voisi tuoda sitä motivaatiota lisää ja ei ehkä antaisi niin helposti periksi kaikessa kun se toinen on siinä myös mukana..
Joo, en ole aivan niin hullu mitä unen perusteella voisi kuvitella. Näen usein todella eläviä ja pitkiä unia ja joskus unissani en siis tavallaan ole minä vaan joku muu, esimerkiksi juuri jonkin sarjan henkilö tai joku muu julkisuuden henkilö..
Tänään on siis tarkoitus aloittaa aika rajatulla energiamäärällä eläminen.. Vielä en ole ehtinyt syömään mitään, sillä nukuin vapaapäivän kunniaksi aika pitkään. Voipi olla että tänään tulee kyllä hieman enemmän energiaa kuin olen suunnitellut, sillä menen "yhdelle" kaverin kanssa illalla.. Pyrin kyllä pitäytymään tuossa yhdessä siiderissä ja juomaan sitten vaikka vettä loppuillan.. Täällä uudella opiskelupaikkakunnalla ei niin hirveästi kavereita ole, joten kaikenlainen seura on aina ihan tervetullutta.
Saan myös ehkä kaverin tähän painonpudotus projektiin, jonka kanssa käytäisiin lenkillä, jumpassa ym.. Tosin en vielä aivan varma ole haluaako kyseinen henkilö todella osallistua tähän.. Mutta kaverin kanssa olisi kivempaa käydä kaikkialla, koska esimerkiksi uudelle kuntosalille/jumppapaikkaan on aina ihan hirveää mennä yksin ensimmäistä kertaa.. Muutenkin laihdutuskaveri voisi tuoda sitä motivaatiota lisää ja ei ehkä antaisi niin helposti periksi kaikessa kun se toinen on siinä myös mukana..
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Huominen
Huomenna se sitten alkaa, aloitan huomenna syömään vain noin 800 kcal/päivä. Olen tässä päättänyt, että syön noita nutriletin pirtelöitä ja patukoita sekä yhden naudanlihapihvin taikka broilerin fileen päivässä. Joskus aikoja sitten kokeilin nutriletin quick start pakkausta ja voin sanoa että ne suolaset ateriat siinä pakkauksessa eivät oikein uponneet. Varsinkin se tomaattipasta oli kamalaa. Opiskelijana tosin toi nutrilet tulee vähän kalliiksi, mutta jos tulee tiukkaa rahallisesti korvaan noita pirtelöitä lämminkuppi pinaattikeitolla.
Pinaattikeitto on melkein ainoa keitto mitä pystyn niistä lämminkuppi keitoista syömään, esimerkiksi suurustettu kanakeitto menee alas vain erittäin suuressa pakossa.. Kamalia ne "kanan"palaset siinä keitossa.
Tavoitteena olisi että pääsisin ainakin alle 80 kilon kesään mennessä ja että noin vuoden päästä olisin ihannemitoissa siinä 60-65 kiloa.. Paljon motivaatioita tähän tarvitaan, eikä tule olemaan helppoa sillä olen hirveä tunne syömäri.. Syön paljon yksinäisyyteen ja pettymykseen.. Ja välillä iltaisin ahdistaa niin paljon, että on pakko hakea se sipsi pussi kaupasta että saa ajatukset muualle..
Suurin kompastuskiveni onkin nuo sipsit, rakastan niitä yli kaiken samoin kuin hesburgerin ja mcdonaldsin ruokaa, suklaa ei minulle koskaan ole ollu mitenkään pakko saada tuote, mutta tietenkin sekin on hyvää..
Poikaystäväni on aivan kyllästynyt varmaan mun jatkuvaan laihdutus/lihoamis kierteeseen.. Hän ei itse hyvin hoikkana ihmisenä ymmärrä miten voin syödä sipsipussin kerralla.. Muutenkin myös suhteen tämän hetkinen toimimattomuus vähän stressaa tällä hetkellä, sekä se että olen tällä hetkellä hieman ihastunut erääseen toiseen mieheen..
Mutta jos saisi tuon nutriletin avulla vähän samanlaisen vieroituksen kuin herkuista kuin alkoholistit saa katkaisussa alkoholista, niin voisi siitä sitten pikkuhiljaa muuttaa elämäntapoja parempaan suuntaan ja laihtua sinne yläaste aikaisiin mittoihin..:)
Pinaattikeitto on melkein ainoa keitto mitä pystyn niistä lämminkuppi keitoista syömään, esimerkiksi suurustettu kanakeitto menee alas vain erittäin suuressa pakossa.. Kamalia ne "kanan"palaset siinä keitossa.
Tavoitteena olisi että pääsisin ainakin alle 80 kilon kesään mennessä ja että noin vuoden päästä olisin ihannemitoissa siinä 60-65 kiloa.. Paljon motivaatioita tähän tarvitaan, eikä tule olemaan helppoa sillä olen hirveä tunne syömäri.. Syön paljon yksinäisyyteen ja pettymykseen.. Ja välillä iltaisin ahdistaa niin paljon, että on pakko hakea se sipsi pussi kaupasta että saa ajatukset muualle..
Suurin kompastuskiveni onkin nuo sipsit, rakastan niitä yli kaiken samoin kuin hesburgerin ja mcdonaldsin ruokaa, suklaa ei minulle koskaan ole ollu mitenkään pakko saada tuote, mutta tietenkin sekin on hyvää..
Poikaystäväni on aivan kyllästynyt varmaan mun jatkuvaan laihdutus/lihoamis kierteeseen.. Hän ei itse hyvin hoikkana ihmisenä ymmärrä miten voin syödä sipsipussin kerralla.. Muutenkin myös suhteen tämän hetkinen toimimattomuus vähän stressaa tällä hetkellä, sekä se että olen tällä hetkellä hieman ihastunut erääseen toiseen mieheen..
Mutta jos saisi tuon nutriletin avulla vähän samanlaisen vieroituksen kuin herkuista kuin alkoholistit saa katkaisussa alkoholista, niin voisi siitä sitten pikkuhiljaa muuttaa elämäntapoja parempaan suuntaan ja laihtua sinne yläaste aikaisiin mittoihin..:)
Lähtöstartti
Olen 22-vuotias opiskelija ja tänään alkaa siis loppuelämäni. Painoa on tällä hetkellä kertynyt 165 cm pituiseen ruumiiseeni 85,4 kiloa ja jotain on siis tehtävä. Onnistuin jo noin 3 vuotta sitten laihduttamaan itseni lähelle 70 kiloa, mutta muutettuani toiselle paikkakunnalle kaikki vaivalla laihdutetut kilot tulivat takaisin.
Jo kouluiässä ala-asteella olin hieman pyöreämpi kuin muut (painokäyrän yläkohdassa), ja terveydenhoitaja käskikin minun aina joka tarkastuksessa lopettamaan herkkujen ja muiden epäterveellisten ruokien syöminen. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen mielestäni ollut aivan normaali lapsi, kehityin vain aikaisemmin kuin muut. Eikä niistä terveydenhoitajan kommenteista koskaan mitään hyötyä ollut, koska en lapsena ajatellut olevani mitenkään lihava.
Yläasteella painoin 65 kiloa ja ajattellin aina olevani hirveän lihava, no silloin en tiennyt tulevasta.. Mentyäni lukioon tapasin ekan vakituisen poikaystäväni, joka oli minua silloin 8 vuotta vanhempi.. Tästä miehestä kirjoitan ehkä vielä joskus lisää.. Kuitenkin painoa alkoi kertyä pikkuhiljaa lisää ja lisää koska tämä poikaystäväni piti vähän "muhkummista" naisista. Erottuani hänestä 1,5 vuoden päästä painoin noin 75 kiloa ja tavattuani nykyisen poikaystäväni aloin laihduttamaan.
Laihdutuksesta ei kuitenkaan koko sen 4 vuoden aikana mitä olemme seurustelleet ole tullut oikein mitään. Yhdessä vaiheessa tosin sain laihdutettua sen 10 kiloa lihottuani 82 kiloon, mutta kaikki siis ovat tulleet takaisin.
Nyt olenkin päättänyt että vuoden päästä minun on pakko olla unelmamitoissani, sillä en halua enään kantaa näitä kiloja ja tuskastella vaatekaupoissa kun mikään ei menen päälle. Laihdutuksen olen suunnitellut aloittavani nutrilet kuurilla, eli syön vain noin 800 kcal/päivä. Tosin viikonloppuisin menen usein käymään äitini luona vanhalla kotipaikkakunnallani, joten siellä en välttämättä pysty tätä kuuria noudattamaan.
Tarkoitus on jatkaa tätä niukkaenergistä ruokavaliota ainakin 2 viikkoa ja päästä näin hyvään alkuun. Aloitan myös todennäköisesti lenkkeilyn ja koitan harrastaa myös muuta liikuntaa.. Tämän blogin perustinkin siksi, että voisin itse seurata edistymistäni ja päästä näin unelmamittoihini.
Jo kouluiässä ala-asteella olin hieman pyöreämpi kuin muut (painokäyrän yläkohdassa), ja terveydenhoitaja käskikin minun aina joka tarkastuksessa lopettamaan herkkujen ja muiden epäterveellisten ruokien syöminen. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen mielestäni ollut aivan normaali lapsi, kehityin vain aikaisemmin kuin muut. Eikä niistä terveydenhoitajan kommenteista koskaan mitään hyötyä ollut, koska en lapsena ajatellut olevani mitenkään lihava.
Yläasteella painoin 65 kiloa ja ajattellin aina olevani hirveän lihava, no silloin en tiennyt tulevasta.. Mentyäni lukioon tapasin ekan vakituisen poikaystäväni, joka oli minua silloin 8 vuotta vanhempi.. Tästä miehestä kirjoitan ehkä vielä joskus lisää.. Kuitenkin painoa alkoi kertyä pikkuhiljaa lisää ja lisää koska tämä poikaystäväni piti vähän "muhkummista" naisista. Erottuani hänestä 1,5 vuoden päästä painoin noin 75 kiloa ja tavattuani nykyisen poikaystäväni aloin laihduttamaan.
Laihdutuksesta ei kuitenkaan koko sen 4 vuoden aikana mitä olemme seurustelleet ole tullut oikein mitään. Yhdessä vaiheessa tosin sain laihdutettua sen 10 kiloa lihottuani 82 kiloon, mutta kaikki siis ovat tulleet takaisin.
Nyt olenkin päättänyt että vuoden päästä minun on pakko olla unelmamitoissani, sillä en halua enään kantaa näitä kiloja ja tuskastella vaatekaupoissa kun mikään ei menen päälle. Laihdutuksen olen suunnitellut aloittavani nutrilet kuurilla, eli syön vain noin 800 kcal/päivä. Tosin viikonloppuisin menen usein käymään äitini luona vanhalla kotipaikkakunnallani, joten siellä en välttämättä pysty tätä kuuria noudattamaan.
Tarkoitus on jatkaa tätä niukkaenergistä ruokavaliota ainakin 2 viikkoa ja päästä näin hyvään alkuun. Aloitan myös todennäköisesti lenkkeilyn ja koitan harrastaa myös muuta liikuntaa.. Tämän blogin perustinkin siksi, että voisin itse seurata edistymistäni ja päästä näin unelmamittoihini.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






