Varoitan jo etukäteen, että tästä tulee varmaan ihan super pitkä postaus. Päivä on tuntunut erittäin pitkältä ja mitään mielenkiintoista ei tänään ole tapahtunut. Tossa yläpuolella on Greyn Anatomian Addisonin kuva, eli näyttelijä Kate Walsh. Jos saisin valita, kuka nainen olisin yhden päivän, olisin varmasti hän.
Syönyt olen tänään 3 sellaista pientä suklaamunaa, joita voi ostaa kaupasta pussissa, makaroonilaatikkoa lautasellisen, yhden puolikkaan sämpylän sekä kinkkujuusto piirakkaa palasen. Nyt koitan sinnitellä loppupäivän niin etten syö mitään enää tänään. Huomenna mennään heti aamusta äidin kanssa kauppaan ostamaan kaikkia herkkuja huomis illaksi, kun juhlitaan silloin pääsiäistä. Tiedossa on varmaan kananmunia, fetasalaattia, patonkia ja yllätysmunia. Ei siis mitään kovin erikoista, mutta kattaus ja tunnelma on tuossa suurin idea. Pikkuveljeni menee varmaan kavereidensa kanssa baariin, joten hän ei varmasti osallistu.
Mun ja mutsin lisäksi syömään tulee varmaan mun isäpuoleni, joka tänään sano että vois ostaa mulle isommat kevät farkut synttärilahjaks.. Olipas taas kivasti sanottu, mutta se nyt päästelee suustaan aina kaikenlaista, enkä jaksa enää kauhean vakavasti ottaa sitä.
Jännää, että odotan jo nyt, että pääsisin takaisin opiskelijakämpille ja sais alotettua ton nutrilet kuurin nopeesti. Pääsiäisenä on niin hirmu tylsää eikä ole mitään tekemistä. Varsinkin kun kaikki tavarat on käytännössä siellä kämpillä. Niin ei oikeen voi mitään kiinnostavaa puuhaillakkaan.
Miesasioihin palatakseni taas jälleen kerran, vituttaa kun poikaystävä on tänäänkin töissä. Se siis asuu tällä samalla paikkakunnalla kuin mutsi ja yleensä nähdään silloin kun olen täällä käymässä. Toisaalta on helpottavaa ettei sitä tarvitse nähdä, sillä olen aika vaivaantunut nykyään hänen seurassaan, enkä oikein tiedä miten olisi. Tää ihastus on ehkä ihan himpun verran haalistunut, olen nopea ihastumaan ja yhtä helposti se sitten haalenee. Tosin odotan että hän ottaisi minuun taas yhteyttä, mutta enää en ole kuin kuumilla hiilillä odottamassa sitä yhteydenottoa.
Vähän jäi vaivaamaan viimeksi kun ihastus rupesti pohtimaan sitä, että mitäköhän naapurit ajattelee, kun käyn siellä aina pari tuntia (joskus kauemmin) kerralla. Sanoin sille suoraan, että voi olla että ne luulee, että mä olen joku huora tms, kun käyn aina melkein joka perjantai siellä samoihin aikoihin. Vähän ärsyttää, että tuo ihastus oli juuri sitä pelännytkin. Mä en tajua miksi ihmisten täytyy aina miettiä että mitä muut ajattelee ym. Tää on 2000-luku ja oon sitä mieltä että jokainen saa tehdä mitä haluaa, eikä siihen tarvitse muiden puuttua. Pelkäänpä vain että tän ihastuksen kiinnostus saattaa juuri lopahtaa siihen, että hän ajattelee liikaa sitä mitä muut meistä ajattelee.
Sekavaa postausta tänään, mutta tuosta juontui yksi toinen juttu mieleen, jonka haluan tänne purkaa. Vaikken paljoakaan siitä, mitä miehet mun kiloista ajattelee välitä, sattui tuossa viime syksynä tapaus, jonka johdosta tuli silloin vimma laihduttaa. Meillä oli koulussa tutustumispäivä ja siellä oli semmoinen rastikierros, jossa jokaisella rastilla tehtiin joku pieni leikkimielinen tehtävä. Yhdellä rastilla oli semmoinen, että jokainen ryhmäläinen piti saada sellaisen narun yli, joka oli jossain olkapäiden korkeudella koskematta siihen naruun. No kaikki muut meidän ryhmäläiset tytöt oli semmosia hoikkia ja siroja ja ainoa tosi ylipainoinen oli silloin poissa ja tietty minä olin sitten se kaikista läskein. Arvatkaa oliko noloa, kun pojat nosti mua sen köyden yli, eikä ne meinannu jaksaa.. Tosi noloa..
Tuosta sainkin semmoset traumat ja nyt kun se taas tuli mieleen, tuli kummasti lisää motivaatiota jatkaa laihdutusta, sillä en enää koskaan halua kokea tuollaista uudelleen. Joten seuraavaksi kun johonkin rastikierrokselle tms menen, huolehdin siitä, että olen laihtunut vähintään sen 15 kg.
Ensi vuonna vaihtuu koulussa ryhmät suuntautumisvaihtoehdon mukaisiin ryhmiiin ja olenkin ottanut "deadlineksi" tuon tämän vuoden elokuun lopun ja silloin haluan oikeasti painaa enintään 75 kg. Kesällä siis urakalla vain kuntoilen ja katson syömisiä, mikäli en töitäkään saa. Mielelläni tietenkin painaisin vaikka alle sen 70 kg. Olen viimeksi painanut alle 70 kg vuonna 2004, 6 vuotta sitten, joten aika oisi taas päästä tuon alle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti